Missä viipyy hengellinen johtajuus
Olen seurannut huvittuneena ihmisten innostusta uuden paavin lausumista ja tekemisistä. Pyhä isä asuu vierastalossa, ei käytä paavin punaisia kenkiä, pesee pääsiäisenä vankien jalkoja (joukossa nainenkin), peruuttaa itse lehtitilauksensa kotimaahan ja puhuu hyvin hengellisistä asioista. Viimeksi ihmisiä suuresti ilahdutti muistutus siitä, että Jeesuksen lunastustyö ei koskenut vain katolilaisia vaan ihan kaikki ihmisiä.
Tässäpä hyvä paavi! Saattaa ollakin, tulevaisuus näyttää. Mikään ei olisi tervetulleempaa kuin syvällinen hengellinen johtaja. Meidän arkkipiispamme pääsee julkisuuteen sanoessaan jotain tasa-arvoisesta avioliittolaista. Jos hän puhuisi sovituksesta, ihmisen vapaudesta ja Jumalan hyvyydestä, mediahuomio olisi olematon.
Me luterilaiset tarvitsemme hengellistä johtajaa, joka muistuttaa meitä uskon perusasioista ja näyttää suuntaa. Emme tarvitse sanelijaa, rajojen nostajaa ja joidenkin ryhmien ulos sulkijaa vaan syvyyttä ja ajatuksen avaruutta. Mutta miksi hengellinen johtajuus on kateissa?
Kaikessa hiljaisuudessa näitä ihmisiä saattaa olla seurakunnissa, eivätkä he pidä suurta melua itsestään. He vaikuttavat ilman suurta huomiota. Nykyisenä aikana tarvitaan myös julkista puhetta. Monet taiteilijat ovat onneksi puhuneet työnsä kautta, kun kirkko on vaiennut.
Tellervo Kemppinen
Jaa tämä artikkeli: