Téa Obreht on kirjoittanut taianomaisen romaanin.
Mistä häkkieläin kertoo?
Téa Obreht: Tiikerin vaimo. WSOY 2012.
Bosnialaissyntyinen Téa Obreht on kirjoittanut huiman hienon romaanin. Tiikerin vaimo on useaksi tarinaksi haarautuva maagisrealistinen romaani sotatraumojensa kanssa sinnittelevästä kansasta.
Keskushenkilöinä ovat nuori lääkäri Natalia ja hän vastikään kuollut isoisänsä. Natalia kulkee sodan runtelemassa kotimaassaan rokottamassa lapsia, kun tieto läheisen isoisän kuolemasta tavoittaa hänet. Tämän kanssa tehdyt eläintarharetket tiikerihäkin luo olivat Natalian lapsuuden tärkeä riitti. Tiikerin raju purkaus on jättänyt muistijäljen Nataliaan.
Isoisä nousee Natalian mieleen tämän kertomuksina Tiikerin kuuromykästä vaimosta ja muista maagisista hahmoista, kuten Kuolemattomasta miehestä. Tarinoita ja hahmoja on pursuavan paljon, mutta niitä sitoo toisiinsa taianomaisuus ja lihallisuus.
Ihmisruumis ja kuolema ovat romaanissa voimakkaasti läsnä. Kuoleman mysteeri pukeutuu tarinoiksi isoisän kohtaamisista Kuolemattoman miehen kanssa. Kaikki hahmot ovat jotenkin tekemisissä lihan tai sen hoitamisen kanssa: on lääkäreitä, apteekkari, ennustaja ja teurastaja. Eläimiäkin piisaa, Tiikeri ylimpänä. Häkkieläin näkyy ihmiselle toiseutena, joka sittenkin elää sisällämme. Samaa kärsivää lihaa olemme kaikki, vaikka vain toiset meistä osaavat puhua.
Teksti on aistillista, runsaan kuvallista. Eläintarhasta pommitusten myötä paenneet norsut ja metsiin paennut puolikesy tiikeri sykkivät alkuvoimaa. Omaa jalkaansa kaluava tiikeri tai raitiovaunukiskoilla vaeltava yksinäinen elefantti ovat vahvoja mykän sekasorron kuvia.
Ihminen hakee toiminnallaan tarkoitusta elämälleen. Natalia jatkaa suvun parantajaperintöä ja valitsee lastenkirurgian. Lääkäri-isoisän mukaan lapset kuolevat samoin kuin ovat eläneetkin — täynnä toivoa. Ehkä juuri toivoa Natalia haluaa imeä sodan jälkeen.
Käsittämättömien tapahtumien ja kärsimyksen merkitystä voi yrittää mieltää tarinoiden kautta. Ehkä kirjailija on Obrehtin mielikuvissa eräänlainen lääkäri, joka paikkaa kertomuksillaan niitä haavoja ja sitä mykkyyttä, joita sota synnyttää. Kaikkia aukkoja ei saa kurottua umpeen, mutta kertomukset lohduttavat ja luovat toisenlaista todellisuutta.
Jaa tämä artikkeli: