Mistä hyvät opettajat on tehty?
Toinen suosikkiohjaajistani herättää minussa mestaria seuraavan opetuslapsen. Ohjaajan rauhallisuus ja vahva läsnäolo saavat minut pinnistämään asanat viikosta toiseen millin verran pidemmälle.
Lukioni opiskelija kävi juttelemassa luonani koulun vaihdosta. Mahdollisessa muutoksessa häntä huoletti kuitenkin se, että hän menettäisi hyvät opettajansa. Opettajistamme ylpeänä päädyin tekemään spontaania kyselyä hyvän opettajan ominaisuuksista opiskelijoiltamme. Mikä tekee opettajasta hyvän, paremman tai parhaan?
Samalla muistelin omia kouluaikaisia opettajiani. Muistan pelottavia, ilkeitäkin, huomaamattomia ja tavallisia, hauskoja ja myös karismaattisia. Muistan historianopettajan pitkät, punaiset kynnet ja sivaltavan kielen. Ankaruudestaan huolimatta hän sytytti minussa kiinnostuksen menneisyyteen. Lämmöllä muistan myös uskonnonopettajaa, jonka rauhallisuus ja lempeys tukahduttivat alkuunsa metelöinnin luokassa.
Nykylukiolaisten mielestä hyvä opettaja on huumorintajuinen ja kannustava, läsnä oleva, osaa asiansa, mutta osaa myös asettua nuoren ajatus- ja arvomaailman tasolle. ”Hyvä ope tietää, mitä mä en tiedä”, totesi yksi haastateltavistani.
Eivät nuoret odota lepsuilua tai rajattomuutta. Vaikka nuoren mieli on jatkuvassa epäluulon tilassa aikuisuutta ja aikuisten normeja vastaan, hyvin perustellut ja yhdessä selvitetyt säännöt ja rajat hän hyväksyy.
Mikä yhdistää hyvää opettajaa, seesteistä joogaopettajaa ja potkunyrkkeilyohjaajaa? Molemmista saliohjaajistani välittyy vihkiytyminen omaan lajiin eikä kumpikaan päästä asiakastaan helpolla.
Arvostan, että ohjaaja on minua kokeneempi, osaavampi mutta ei koskaan ylimielinen tai vähättelevä. Jokainen vastaus harrastelijan esittämiin kysymyksiin on kuin ohjaaja antaisi sen ensimmäistä kertaa ja vain minulle. Uskallan kysyä ja näyttää tietämättömyyteni, koska ohjaaja näkee sen, mitä minä en tiedä ja osaa. Ohjaaja on aidosti läsnä. Niin olivat kouluaikani suosikkiopettajat.
Tämä on viimeinen kirjoitukseni Essessä. Toivottavasti Esse jatkaa vielä vuosia ilmestymistään paperiversiona. Saamani palautteen perusteella on ollut mukavaa havaita, kuinka moni espoolainen tarttuu loppuviikosta kotiin kannettuun Esseen.
Pientä digijulkaisua ei helposti löydä nettilehtien runsaudessa, mutta pöydän kulmalla odottava paperilehti tarttuu aina käteen.
Saila Posti-Lindström
Kirjoittaja on Espoon yhteislyseon lukion rehtori.
saila.posti-lindstrom@kolumbus.fi
Jaa tämä artikkeli: