Mistä johtuu ateistien aggressiivisuus?

Mistä johtuu ateistien aggressiivisuus?

Mistä johtuu, että ateismilla nykyisin on niin aggressiivisia ilmenemismuotoja? Viimeisimmässä tapauksessa oikein viralliselta taholta kuulutetaan, ettei kouluissa saisi olla uskonnollisia tilaisuuksia, ja että jo kauan vatvottu aihe, suvilaulun laulaminen koulujen kevätjuhlissa, pitäisi kieltää. Tällaista asennoitumista perustellaan uskonnonvapauden loukkaamisella.

Tällainen selitys tuntuu vähintäänkin oudolta. Uskonnonvapaudella tarkoitetaan sitä, että jokaisella saa olla se uskonto, minkä katsoo juuri oman ajattelunsa mukaiseksi. Aikanaan eri uskonnot Euroopassa, lähinnä eri kristilliset suuntaukset, riitelivät keskenään, ja monia kerettiläisiksi katsottuja poltettiin roviolla. Nämä ajat ovat ohi, mutta uskonnonvapaus ei suinkaan tarkoita, että uskonnollisia tilaisuuksia ei saisi olla kouluissa sen vuoksi, että muita uskontoja tunnustavia tai ateisteja loukattaisiin. Se, että tilaisuudet yleensä ovat Suomessa juuri kristillisiä oppeja seuraavia, johtuu tietenkin siitä, että kysymys on maan pääasiallisimmasta uskonnosta.

Joka katsoo, että käytäntö ei muka sovi tämän päivän monikulttuuriselle yhteiskunnallemme, menköön johonkin maahan, jossa jokin muu kuin oma kristillinen uskontomme on valtauskontona, ja ehdottakoon, ettei siellä enää saisi kouluissa järjestää uskonnollisia tilaisuuksia. Mikähän mahtaisi olla siellä suhtautuminen moiseen suositukseen? Olisiko tämän päivän suomettuminen jo kerinnyt sinne?

Eräänä esimerkkinä nykypäivien ajattelun nurinkurisuudesta voisi kysyä, mitä sotiemme aikana olisi ajateltu, jos viranomaiset olisivat menneet rintamalle ja kieltäneet sotilaspappeja menemästä korsuihin uskonnollisin menoin sotilaille uskon vahvistusta antamaan? Kukaan ei pysty sanomaan, mikä merkitys sotilaspapilla saattoi olla itse sotaa ajatellen, mutta kuka haluaa väittää, että se olisi jollain tavalla ollut kielteistä, niin kuin nyt jotkut väittävät suvivirren laulamisen olevan?

Harry Blässar

Jaa tämä artikkeli: