Mistä johtuu vastustus tiettyjä lähetysjärjestöjä kohtaan?
Johanna Korhonen ja kumppanit arvostelivat sitä, että enemmistöpäätöksellä (32-14) Vantaan kirkkovaltuusto päätti tukea eräitä lähetysjärjestöjä. Kun oma kanta ei voittanut, lähdettiin julkisen sanan kautta moittimaan demokraattista päätöstä.
Mistä johtuu tämä vastustus lähetysjärjestöjä kohtaan? Eikö olisi jo aika lopettaa vihapuheet? Mitä pahaa nämä järjestöt ovat tehneet? Tiedän, että ne ovat monesta asiasta eri mieltä kyseisten henkilöiden kanssa. Järjestöjen sisälläkin on ihmisiä, jotka ovat eri mieltä joistakin asioista. He eivät kuitenkaan toitota sitä, vaan tekevät yhteistyötä eroavista mielipiteistä huolimatta.
En ole vuosien aikana lehdistä lukenut mitään, mikä olisi näiden järjestöjen tekemää vahingollista ja repivää toimintaa, puhumattakaan siitä, että he harjoittaisivat syrjinnällään kärsimyksiä Suomessa ja ulkomailla, niin kuin kirjoittajat väittävät.
Olen kuitenkin lukenut lehdistä, että eräälle näistä järjestöistä on annettu hyvinkin arvovaltaisia tunnustuksia heidän työntekijöidensä tekemästä työstä. Time-lehti valitsi erään työntekijän vuoden 2005 eurooppalaisten sankarien joukkoon kuvaten häntä eläväksi määritelmäksi sisulle. Tämä työntekijä toimii edelleen, eläkkeellä, vapaaehtoistyöntekijänä Afganistanin levottomissa oloissa.
Toissa vuonna toinen saman järjestön työntekijä sai korkeimman hoitoalan kunnianosoituksen: kansainvälisen Punaisen Ristin komitean myöntämän Florence Nightingale -mitalin työstään kansanterveyden ja sairaanhoitajien koulutuksen tehtävissä konfliktialueilla.
Tänään luin, että kirkkohallitus on myöntänyt kolmannelle saman järjestön työntekijälle Pro ecclesia -mitalin. Jos minulta kysytään, niin monelle muulle näiden järjestöjen työntekijöille voisi antaa mitalin heidän rakentavasta kristillisestä työstään. Nyt kysynkin, miksi näiden järjestöjen työtä pitäisi vaikeuttaa?
Pekka Karvanen
Jaa tämä artikkeli: