Mistä tuntee onnen?
Onnellisuusprofessori Markku Ojanen pitää onnea vähän ylimainostettuna asiana.
Hyvä mieli, hyvinvointi ja onnellisuus liittyvät yhteen. Silti se, miten ne kietoutuvat toisiinsa, ei ole aivan yksinkertainen yhtälö.
— Hyvinvointiin kuuluu fyysinen ja psyykkinen terveys sekä sosiaaliset vuorovaikutussuhteet, mutta kulloinenkin mieliala vaikuttaa siihen, kuinka hyvinvoivaksi ihminen arvioi itsensä, kertoo psykologian emeritusprofessori Markku Ojanen.
Asiasta riittää käytännön esimerkkejä: moni vakavasti sairas, hauras, heikko, huonokuntoinen ja lääkkeiden varassa elävä ihminen saattaa olla tyytyväinen elämäänsä.
— Onnellisuus ei ole kiinni ulkoisista asioista, mutta ei se ole niistä riippumatonkaan, tulkitsee tutkija onnellisuuden paradoksia.
Oikeudenmukaisuus
Tuskin kukaan kokee itsensä hyvinvoivaksi, jos hänen elämisensä ehdot ovat selvästi huonommat kuin toisilla, lähellä elävillä ihmisillä.
— Ihmisellä on syvään juurtunut oikeudenmukaisuuden tarve. Tässä asiassa on vain vähän eroja eri kulttuurien välillä. Yleensä rangaistus kohtaa sitä, joka ei suostu jakamiseen silloin, kun se on mahdollista, toteaa Ojanen.
Hänen mielestään on kohtuullista odottaa, että yleisen elintason nousun ja hyvinvoinnin lisäyksen myötä kaikkien elinolot saadaan oikeudenmukaiselle tasolle. Niinpä Ojanen ei pidä pelkkänä kateutena kritiikkiä, jota on kohdistettu kohtuuttoman suuriksi koettuihin palkkoihin, palkkioihin, optioihin ja eläkkeisiin.
— Jokseenkin kaikki ihmiset ovat niin heikkoja, että jos heille tyrkätään rahaa, he ottavat sen vastaan. Kauhean suurissa summissa ei ole kuitenkaan järjen hiventäkään. Työhön sitoutumisessa kutsumus tai sisäinen motivaatio on olennaisempi kuin ulkoinen.
Hyväntahtoisuus
Ojanen on sitä mieltä, että palkkaerot voivat olla korkeintaan nelinkertaisia.
— Lapset ja nuoret ymmärtävät kirkkaasti, millainen on oikeudenmukainen jako: jokaisen pitää saada jäätelöä yhtä paljon, kertoo Ojanen, joka on myös 17- ja 25-vuotiaiden poikien isä.
Hän arvioi, että lähimmäksi oikeudenmukaista jakoa on kenties päästy alkuseurakunnassa tai kibbutseilla: niissä on jaettu yhteisesti se, mitä kenelläkin on. Ihmisten haave paremmasta maailmasta näkyy myös suurissa utopioissa ja paratiisi-ideassa.
— Vaikka työväen ajamat parannukset on suunnilleen saatu vietyä läpi länsimaissa, ihmisten odotukset kasvavat ja vaatimustaso nousee yhä. Se, ettei mikään tunnu riittävän, on suuri ongelma ja kirous. Myönteistä on silti se, että ihmiset ovat toiveikkaita tulevaisuuden suhteen. Lisäksi ihmisissä on roppakaupalla hyväntahtoisuutta.
— Ihmiset kertovat suhtautuvansa myönteisesti esimerkiksi luonnonsuojeluun, energiansäästämiseen ja mielenterveyspotilaisiin. Harmi vain, etteivät myönteiset asenteet käänny aina toiminnaksi. Lisäksi moni epäilee, että toiset ovat häntä itseään vähemmän hyväntahtoisia, kertoo Ojanen.
Ystävällisyys
Oikeudenmukaisuuden kaipuusta huolimatta epäoikeudenmukaisuuteen törmää tuon tuostakin, esimerkiksi koulu- ja työpaikkakiusaamisena.
— Minuakin kiusattiin lapsena koulussa ja koulumatkoilla, muistelee Ojanen omia kokemuksiaan.
Laihialla syntynyt, mutta Tammelassa kasvanut Ojanen on sotaorpo ja perheensä ainoa lapsi. Isokokoinen poika ei ollut tottunut mittelemään fyysisiä voimiaan toisten kanssa.
— Käännekohta tuli, kun yksi vanhempi kiusaaja kävi kimppuuni ja kellistin hänet. Siihen loppui kiusaaminen.
Kiusatuksi tulemisen muisto ei ole kuitenkaan hävinnyt. Ojanen uskoo, että se on lisännyt hänen haluaan toteuttaa oikeudenmukaisuutta työelämässä ja omien lasten kanssa.
Paljon myöhemmin Markku Ojanen tapasi sattumalta yhden kiusaajistaan.
— Kanssakäyminen ei tuntunut kovin luontevalta. Hän kyseli, mitä kuuluu. Minä olin pärjännyt hyvin, mutta hän ilmiselvästi ei.
Missä tahansa kohtaamistilanteessa Ojanen neuvoo noudattamaan ja vaatimaan ystävällistä käytöstä. Englanniksi siitä käytetään termiä civility.
— Suomennan sanan sydämen sivistykseksi. Sydämen sivistynyt auttaa, huolehtii, tukee, huomaa ja kiittää tilanteen vaatimalla tavalla.
Aikaansaaminen
Voisiko kiusaamisen kokemus olla taustana sille, että Markku Ojanen valitsi alakseen psykologian?
— Alan valinta on arvoitus. Ehkä taustalla on genetiikkaa ja kasvatusta. Kenties isättömänä kasvanut poika ei ole niin maskuliininen. Kävin kyllä lukiossa matematiikkalinjan niin kuin poikien silloin kuului, mutta tekninen puoli ei ole kiinnostanut minua koskaan. Jo lukiossa valitsin biologian sijasta psykologian, kertoo Ojanen.
— Ehkä valitsin alani poissulkemismenetelmän avulla. Tätini Eeva Ojanen, teologian tohtori ja professori, opetti uskontoa ja psykologiaa. Teologiakin kiinnosti minua, mutta sitten ymmärsin, etten laulutaidottomana saisi seurakunnista virkaa.
Ammatti ja työ eivät ole merkityksettömiä, sillä saavuttamisen tarve ja sen tyydyttäminen ovat hyvinvoinnin keskeisiä edellytyksiä.
— Ihminen haluaa toimia itsenäisesti ja omaehtoisesti ja saada aikaan jotain koulussa ja työelämässä. Hän haluaa tehdä jotain sellaista, missä hän erottautuu toisista. Korkeimmillaan saavuttamien tarve on tavallisesti 30–50-vuotiaana. Eläkkeellä ollessa se ei ehkä enää ole niin tärkeää, toteaa Ojanen.
Vapaa-aika
Professori jäi eläkkeelle viime elokuussa tavalla, joka tuntuu hänestä hyvältä: hänellä on yhä avaimet Tampereen yliopiston psykologian laitokselle. Hän tarkastaa tenttipapereita, ohjaa jatko-opiskelijoita ja on mukana tutkimushankkeissa.
— Tämän liukuvampaa eläkkeelle jääminen voi tuskin olla. Näin toimimalla voin keventää toisten työtaakkaa, sanoo Ojanen, jolla on meneillään myös omia kirjahankkeita.
Jo työssäoloaikana Ojaselle kertyi luottamustehtäviä muutamissa järjestöissä. Myös yleisöluentojen pitäminen jatkuu. Niinpä hänen ei ole eläkkeellä ollessaan tarvinnut haikailla uusien harrastusten perään. Tutkimusten pohjalta tiedetään sekin, että ihmisen ikääntyessä vanhojen harrastusten jatkaminen onnistuu usein paremmin kuin uusien aloittaminen.
— Vapaaehtoistyötä tekevät ihmiset ovat keskimääräistä onnellisempia. Asioiden täytyy jo alun alkuaan olla aika hyvin, että ihminen jaksaa kiinnostua toisista. Lisäksi vapaaehtoistyössä ihminen unohtaa omat itsekkäät tarpeensa, ja työ itsessään tuottaa onnellisuuden kokemuksia.
Yhteenkuuluvuuden tunne
Markku Ojanen hylkäsi aikoinaan ajatuksen teologian opinnoista, mutta hän sanoo arvostavansa seurakunnan toimintaa, vaikkakin kantaa samalla syyllisyyttä omasta passiivisuudestaan.
— Ajattelen, että kirkko voisi opettaa oikeanlaista yhteisöllisyyttä, jos sitä nyt ylipäätään kukaan voi tehdä.
Viime aikoina on puhuttu paljon yhteisöllisyydestä. Ojanen epäilee kuitenkin, ettei monellakaan julkisella keskustelijalla ole ollut käsitystä siitä, mitä yhteiskunnallisen pahoinvoinnin hoitamiseen kaivattu yhteisöllisyyden ihmelääke oikein tarkoittaa.
— Useimmat lähestyvät yhteisöllisyyttä yksilökeskeisen ajattelun pohjalta. Niinpä sillä tarkoitetaan ehkä mukavaa yhdessäoloa, yhteenkuuluvuuden tunnetta ja yhteyttä omilla ehdoilla.
Esimerkiksi Afrikasta, Aasiasta ja Etelä-Euroopasta löytyvä yhteisöllinen kulttuuri on kokonaan muuta.
— Vanhat miehet määräävät siellä kaapin paikan. Huolenpito ulottuu vain oman yhteisön, käytännössä usein vain omaa suvun, heimon tai yhteiskuntaluokan, jäseniin. Kukaan ulkopuolinen ei ole mitään. Yhteisöllisyys on ahdistavaa ja kontrolloivaa, se ei anna vapauksia.
Markku Ojasen mielestä yksilökeskeisyydessä on paljon hyvää: tasa-arvo, demokratia, sallivuus, luovuus, itsensä toteuttaminen.
— Yksilökeskeisyyden pohjalta on mahdollista nähdä esimerkiksi, että kärsimys koskee kaikkia.
Toki Ojanen tuntee yksilökeskeisyyden varjopuoliakin, joita ovat liiallinen itsenäisyys ja riippumattomuus, vieraantuminen ja yksinäisyys. Suomessa joka viides kertoo kärsivänsä yksinäisyydestä.
Läheisyys
Juuri ilmestyneeseen Hyvinvoinnin käsikirjaan (Kirjapaja 2009) Ojanen on koonnut tutkittua tietoa siitä, kuinka ihminen voi edistää hyvinvointiaan, kohottaa mielialaansa ja lisätä onnellisuuttaan. Yksi asia on se, että ihminen tarvitsee ympärilleen luotettavia ihmisiä ja rakkautta.
— Vaikka rakkaus ja ihastuminen ilmenevät eri tavoin parikymppisen ja 75-vuotiaan elämässä, kyseessä on sama tarve, kertoo Ojanen.
— Hyvät ihmissuhteet ja puolison löytyminen lisäävät onnellisuutta. Hyvät lähisuhteet auttavat ihmistä selviämään myös vastoinkäymisistä.
Toisaalta traumaattisia kokemuksia voi saada myös lähisuhteissa.
— On aika itsestään selvää, että pahoinpitely, kiusaaminen, syrjäytyminen ja kaltoin kohtelu vähentävät onnellisuutta.
Ihmissuhteita voivat mutkistaa persoonallisuushäiriöiksi nimitetyt piirteet.
— En haluaisi puhu häiriöistä tai sairauksista, vaan mieluummin siitä, että ihmiset ovat luonteeltaan niin erilaisia. On paljon aivan upeita ihmisiä, mutta jotkut ovat ilkeitä, häikäilemättömiä ja riippuvaisia. Heidänkin tulisi käyttäytyä sivistyneesti. Perheenjäseniäkään ei saa nimitellä ja puhutella häijysti.
Markku Ojanen pitää tärkeänä itsehillintää.
— Takavuosina levinnyt ajatus, että tunteet patoutuvat, jos niitä ei pura, on aivan väärä. Eivät ne patoudu. Hillitsemätön tunnepurkaus lisää purkautujan pahaa oloa ja vihaisuutta, ja loukkaa toista.
Ojanen ei kannata silti myöskään puhumattomuutta, mutta tunteista puhuminen on eri asia kuin purkaukset.
— Tunteistaan kannattaa kertoa läheiselle ja myötätuntoiselle ihmiselle.
Kohtuullinen mieliala
Psykologiassa tutkittiin pitkään ihmisen elämän varjopuolta: ahdistusta, masennusta, väkivaltaa, ennakkoluuloja, torjuntaa. Onnellisuusprofessoriksi kutsuttu Markku Ojanen on puolestaan tutkinut neljänkymmenen vuoden ajan hyvinvointia. Onnen ohella häntä kiinnostavat ilo, kiitollisuus ja anteeksiantaminen.
— Vaikka nykyään monet kirjat ja media hehkuttavat, että masennus, ahdistus ja väkivalta lisääntyvät Suomessa, tutkimukset kertovat muuta. Tyytyväisiä ja onnellisia on kolme neljästä tai jopa yhdeksän kymmenestä. Olisiko siis epäiltävä, että ihmiset valehtelevat tutkimuksissa tai eivät ymmärrä omaa tilaansa? Ojanen heittää.
Ojanen on kehittänyt onnellisuusmittarin, jonka avulla ihmiset ovat arvioineet onnellisuuttaan asteikolla 0–100. Useimmat arvioivat onnellisuuden asteekseen 70. Vastoinkäymiset vähentävät pisteitä, menestys ja lottovoiton kaltainen onnenkantamoinen lisäävät pisteitä.
Ajan myötä onnellisuudella on taipumus palautua perustasolle. Alhaisen pistemäärän nousu voi kestää vuosia, mutta korkea pistemäärä tippuu nopeasti. Ainakin jossain määrin ihminen voi kohottaa mielialaansa ajattelemalla asioita, jotka ovat hänen elämässään hyvin.
— Oikeastaan ihminen ei kestä realiteetteja, ja siksi useimmat ajattelevat itsestään hieman liikoja. Harhat pitävät ihmisen tolpillaan. Toisten kanssa oleminen hillitsee harhojen kasvamista liian suuriksi.
— Luulen, että monet psykologit ja filosofit ovat väärässä, kun väittävät, että ihminen tavoittelee ensisijaisesti mielihyvää ja onnea. Useimmat eivät mieti onnea, kun olo on kohtuullinen, sanoo professori.
Kun ei tunnu miltään, Markku Ojanen saattaa monen toisen tapaan päätellä olevansa onnellinen — kun ei ole onnetonkaan.
Jaa tämä artikkeli: