Mistä uskossa on kyse?
Viime kolumnissani kirjoitin, mitä kristinusko ei ole: että toisin kuin moni luulee, kirkko ei tosiaankaan opeta risupartaisesta ukosta eikä moralisoivasta sandaalihipistä. Sain useita pyyntöjä kirjoittaa, mitä kristinusko sitten on.
Kauhistus, mikä tehtävä! Meidän kulttuurissamme uskosta puhuminen on normaali-ihmisille sopimatonta. Uskoa saavat sanoittaa vain papit, koska heillehän siitä maksetaan. Ynnä ne porukat, jotka oma-aloitteisesti liimaavat puhelintolppiin viestejä ”Jeesus pelastaa”. Heidän viestiinsä ei useimpien ole helppo samastua.
Jos me muut yritämme aiheesta jotain sanoa, saamme usein jonkun kimppuumme. Esimerkiksi minä saan tavallisesti niskaani tietyntyyppiset konservatiivit tai fundamentalistit, aiheesta riippumatta. Viime viikolla koetin keskustella julkisessa puheenvuorossa kirkon hallinnosta. Sain palautetta: ”Jeesus Kristus on Suomen Kuningas!” Se siitä sitten.
Pappien pelkääminen sitä vastoin on turhaa. Papit eivät nykyään ole ollenkaan yhtä pelottavia kuin ennen vanhaan. Useimmat papit jopa ilahtuvat, jos uskosta puhuu vaihteeksi joku muukin. Raamatulla lähimmäisiä pahoinpitelevät papit ovat tätä nykyä erittäin harvassa.
Ongelma on tietysti vielä se, ettemme oikein hallitse kieltä, jolla uskosta voisi puhua. Alan käsitteistö on monella jäänyt alakoulu- tai enintään rippikouluvaiheeseen. Se kuulostaa keski-ikäisen suussa perin naiivilta. Aikuisen, ajattelevan ihmisen uskolle tarvitaan aikuisen sanoja, käyttökelpoista arkikieltä. Sitä ei kirkossa ole liikaa tarjolla.
Pyynnöstänne, hyvät lukijat, otan riskin ja sanoitan oman kristinuskoni ytimen. Jumala on kaiken alku ja kaiken loppu, ihmiselle joka tapauksessa käsittämätön, olemisen mysteerin Oleva. Jeesus on Jumalan ilmenemä ihmisenä ja ihmisessä, jumaluuden viesti ihmisen käsittämällä kielellä. Tämä sama viesti meidän pitää nähdä myös muissa ihmisissä, näissä ihan tavallisissa, ei-Jeesuksissa. Pyhä Henki on voima, joka yhdistää näkyvän ja näkymättömän ja luo uutta. Armo on kutsu. Se on lahja ilman vastapalveluksen odotusta.
Kristinusko ei ole valmis paketti, joka pitää joko hyväksyä tai hylätä sellaisenaan. Jokaisella on oikeus ja mahdollisuus omaan ajatteluun ja sen sanoittamiseen, eikä kenenkään sanoitus ole toista vähäarvoisempi.
Jaa tämä artikkeli: