Miten avioerolapsi voi pitää neljännen käskyn?
Olin noin 13-vuotias, kun vanhempani erosivat. Tunnistan nimimerkin ”Parantuva” (K&k 13.11.) kokemuksissa omatkin hätääntyneet tuntoni, kun lapsi jää syrjään vanhempien ongelmissa. Kapinoin neljättä käskyäkin vastaan kysymällä, kuinka voin kunnioittaa vanhempia.
Usean kymmenen vuoden jälkeen olen kokenut kaksi suurta ihmettä elämässäni. Traumoistani huolimatta oma avioliittoni on kestänyt ja suhteet aikuisiin lapsiin ovat hyvät. Kiitos kuuluu myös puolisolleni. Neljännen käskynkin ymmärrän nyt eri tavalla. Siinä ei ole kysymys vanhemmista, joita kunnioitetaan heidän oman kelvollisuutensa vuoksi, vaan vanhempia pitää kunnioittaa sen tähden, että he tässä asiassa ovat saaneet olla Jumalan elämää luovan luomistyön välineinä, mistä todistuksena on se, että olen heidän kauttaan olemassa.
En ole vastuussa heidän synneistään, omissa on aivan tarpeeksi tekemistä. Arvostan avioparityötä, joka osaltaan poistaa puhumattomuuden muuria. Rukoilen nuorten puolesta, jotta heidän parinmuodostamisensa lähtisi siltä pohjalta, missä lasten on aikanaan turvallista syntyä heistä huolehtivien vanhempien hoivaan.
Toinen parantuva
Jaa tämä artikkeli: