Miten selvitä ruuhkavuosista?
Parisuhteelle pitää muistaa tehdä tilaa arkikiireen keskellä.
Internetin keskustelupalstoilla ja blogimetsissä tiedetään hyvin, mitä elämän ruuhkavuodet tarkoittavat. Ne tarkoittavat sitä osaa elämästä, jota odotetaan pelolla ja eletään vereslihalla.
On menty naimisiin ja saatu lapsia, jotka vaativat huolenpitoa ja jatkuvaa kuljettamista harrastuksesta toiseen, työura vaatii lisäopintoja ja ylitöiden tekemistä, talolaina on suurimmillaan, remontti on kesken ja kesämökkiä rakennetaan. Päivässä on kaksikymmentäneljä tuntia, mutta se ei riitä mihinkään.
Pinna kiristyy. Ulkoisia vaatimuksia kertyy niin paljon, että joka päivästä uhkaa tulla vain ennalta täytetyn kalenterin toteuttamista. Kotona pyykkivuori valuu pesuhuoneen ovesta, koira pitäisi käyttää lenkillä, mutta lasten ruoka on lämmitettävä ensin.
Marketin jonossa minuuttiaikataulussa ostoskärryjä puristaessa hiipii mieleen ajatus, mihin minun elämäni katosi. Tuskin muistan, kenen kanssa olen naimisissa, enkä taida enää tuntea itseänikään.
Mekö jäämme arjen jalkoihin?
Perheneuvoja Leena Jokinen sanoo, että ehkä pääkaupunkiseudulla juostaan vielä vähän enemmän kilpaa kellon kanssa kuin muualla Suomessa. Vaatimukset sille, millaista elämän pitäisi ulkoisesti olla, on viritetty aika korkealle.
Kahdenkeskisyyden vaaliminen näyttää olevan hakusessa.
— Kun asuminen ja eläminen on kallista, työpaikoista on pidettävä kiinni. Siinä elämän paketti helposti muodostuu loukuksi. Lisäksi monet joutuvat selviämään arjesta kaukana isovanhemmista ja sukulaisista, jotka voisivat auttaa, kun on kaikkein ruuhkaisinta.
Nuorina aikuisina voitiin elää omien tarpeiden ja mielihalujen mukaan, nyt pitää ottaa enemmän huomioon muiden vaatimuksia. Kun kaikkien vaatimusten kanssa tasapainoillaan, useimmille näyttää haastavimmaksi jäävän parisuhteen hoito.
— On valitettavaa, mutta totta, että "me" jää arjen kanssa painiskeltaessa usein viimeiselle sijalle. Kun kiire puristaa, viimeiseen oljenkorteen saakka muistetaan pitää kiinni omasta ajasta. Kahdenkeskisyyden vaaliminen sen sijaan näyttää olevan hakusessa, Leena Jokinen toteaa.
Nuorten lapsiperheellisten avioerot ovat viime vuosina lisääntyneet. Yhtä syytä siihen voi etsiskellä "meidän" hukkumisesta arkikiireiden tulvaan.
Parisuhteen puutarhaa ei saa tukahduttaa
Perhe syntyy parisuhteesta ja elää sen keskeisakselin ympärillä. Parisuhteelle puolestaan pitää varata oma aikansa, jotta sillä on tilaa elää.
Leena Jokinen miettii, että arjen roolivaatimusten keskellä puolisona olemista ei saisi unohtaa. Vaikka vanhemmuus ja työt on hoidettava, sitä ei voi tehdä pakkaamalla parisuhdettaan varastoon vuosiksi. Ei edes kuukausiksi.
— Puolisosta voi kuitenkin elää sellainen odotus, että kun kerran on yhteen menty, hänen pitää rakastaa minua ihan itsekseen ja automaattisesti. Yksi vuosia sitten annettu lupaus riittää. Kaikki kuitenkin ymmärtävät, että esimerkiksi ystävyys ei voi elää ilman yhteydenpitoa ja hoitamista. Miten parisuhde eläisi? Jokinen kysyy.
Ihmissuhde ei kumpua itsekseen jostain salaperäisestä lähteestä.
Parisuhdetta voi ajatella puutarhana, jonka antimilla ravitaan ja ylläpidetään koko perhettä. Riittävän kokoinen puutarha tarvitsee perheen pihamaalla riittävän määrän tilaa. Jos piha asvaltoidaan parkkipaikoiksi, jäljelle jääneet reunakaistaleet eivät kasvata tarpeeksi ravintoa.
— Jos tila meille kahdelle on aivan olematon, siellä on aika vähäisesti kasvun mahdollisuuksia. Lopulta saattaa tuntua, ettei meillä oikeastaan ole suhdettakaan, Jokinen sanoo.
— Ihmissuhde ei kumpua itsekseen jostain salaperäisestä lähteestä. Kun rakkauden ensipaukku on käytetty, sen kasvulle pitää itse taata tilaa.
Vaatimuksista vapaata yhdessäoloa
Rohkaisevaa on, ettei rakkauden hiipuminen ruuhkavuosiin ole ollenkaan väistämätöntä. Ei kaikille käy niin. Tiukat tilanteet voivat painaa ihmisiä yhteen.
Miten se onnistuu? Naistenlehtien kansitekstitkin tietävät kertoa sen, että puhumalla voi myös paineet jakaa, puhumalla ratkotaan väärinymmärrykset ja puhumalla luodaan yhteistä tahtoa.
Tässä tietysti piilee toinen vaara. Vaikka vuorovaikutusta parisuhteessa välttämättä tarvitaan, se ei saisi muuttua ulkoiseksi vaatimukseksi. Jos puhumisestakin tulee pakko, ruuhkat vain kasvavat.
— Varovaisesti voi kärjistää näin: miehet tykkäävät puhella tavallisista asioista, naisten mielestä kunnollista suhteenhoitoa on selvitellä vakavia asioita, Leena Jokinen aprikoi.
— Parisuhteeseen tarvittaisiinkin monenlaista olemista, myös hiljaista yhdessä tekemistä. Erityisesti elämän kiireiden keskellä on tärkeää, että löytyisi vaatimuksista vapaata yhdessäoloa.
Edes teekupillinen aikaa
Jokinen sanoo, että elämänkatsannossa saattaa tapahtua ihmeitä, kun vaihtaa minut meihin. Siitä avautuu aivan uudenlaisia, innostavia näköaloja.
— Elämän muutoksissa yksi onnellisuuden avain on siinä, kuinka onnistuu säilyttämään odotuksen siitä, että meille pariskuntana avautuu yhä uusia mahdollisuuksia — läpi niiden ruuhkavuosienkin.
Lopulta kyse on ajasta. Mitä pidetään tärkeänä, mihin aikaa varataan? Jos parisuhde on tärkeä, se tarvitsee myös aikaa. Ajan järjestäminen puolestaan on vain käytännön kysymys, niin kuin muukin arjessa selviäminen.
Puolisojen kannattaa tarkastella elämänsä raameja: Kuinka paljon huomiota ja aikaa satsataan eri asioihin? Entä mikä olisi parhaaksi meille kahdelle ja meidän perheellemme? Ovatko tekemämme ratkaisut sen mukaisia?
— Ihan pienilläkin arkikokemuksilla on ratkaisevan tärkeä merkitys ruuhkavuosien haasteista selviämiseen, Jokinen neuvoo.
— Jos puolisonsa kohtaa päivittäin edes teekupillisen ajan, se jo vaikuttaa. Ja jos on tottunut siihen, että viettää paljon aikaa yhdessä, on kiinnostunut toisen asioista ja päivittää kuulumisia, on jo hyvät edellytykset selvitä yhdessä kiireidenkin keskellä.
Jaa tämä artikkeli: