Moderni sekatyömies
On satuttava sadepäivä, ennen kuin Teemu Holmilla on aikaa haastattelulle. Tähän aikaan vuodesta muunlaiset päivät kuluvat häneltä nimittäin metsässä.
Holmi kerää, puhdistaa ja kuljettaa mustikkaa, puolukkaa ja karpaloa yksityisille ostajille. Lisäksi hän tekee omenatuoremehua ja myy savolaisia metsäjoulukuusia.
– Veroilmoituksessa kerron olevani sekatyömies, Holmi määrittelee.
Bisnes syntyi vuonna 2010, kun jostain piti saada rahaa. Holmin äiti, marjoja ikänsä poiminut, ehdotti pojalleen retkeä metsään. Kotiseudulla Harjavallassa apajat olivat valtavat.
– Keräsin silloin ennätykseni, 520 litraa mustikkaa syksyn aikana. Parhaana päivänä saalis oli 70 litraa puhdistettua marjaa päivässä, Holmi kertoo.
Edelleen hän kerää välillä Länsi-Suomessa mutta myös Helsingin lähistöllä. Suuri osa asiakaskunnasta on nykyisillä kotikulmilla Haagassa.
Poimijan päivä alkaa aamuyhdeksältä, ja metsässä vierähtää neljästä kuuteen tuntia. Mustikoiden kanssa yhden päivän tavoite on kolme ämpärillistä. Viimeisen ämpärillisen aikana, hirvikärpästen tunkiessa paidan alle ja hien pukatessa pintaan, Teemu Holmin mielessä välkkyy palkinto: kylmälaukussa odottava tölkki kylmää kolajuomaa.
– Sen sihaus tuntuu aika mahtavalta.
Marjanpoimijan päivä ei suinkaan lopu metsään. Vielä on puhdistettava marjat ja kuljetettava ne asiakkaille. Holmi lupaa heille ”marjoja, joita tuoreempia saat vain metsästä”. Kotona avovaimon, 4-vuotiaan tyttären ja 1,5-vuotiaiden kaksospoikien luona hän on kahdeksalta tai yhdeksältä.
– Ensimmäisenä vuonna tämä oli kokeilua, mutta innostuin kun tajusin, että tästä on elinkeinoksi, Holmi sanoo.
Nyt hän aloittelee omenakautta. Viime vuonna Holmi valmisti myytäväksi 4 400 litraa omenamehua. Marraskuun puolivälistä lähtien Holmi kiertää kodeissa ottamassa vastaan joulukuusitilauksia.
– Markkinointi ovelta ovelle toimii Helsingissäkin, mutta täytyy muistaa hymyillä ja pitää kädet näkyvillä. Muuten tällainen isokokoinen mies voi pelottaa.
Kevätkaudella sekatyömies kerää toisen puolen elannostaan tekemällä opettajansijaisuuksia. Vielä 2000-luvun alussa, kun Holmi pääsi yliopistoon lukemaan maantiedettä, opettajuus oli mielessä ammattinakin.
– Nyt haaveilen omasta pienestä omenafarmista, koska tiedän, että asiakaskuntaa on, hän toteaa.
Hyviä marjamättäitä Teemu Holmilta on turha kysellä. Mies ei paljasta liikesalaisuuksiaan.
– Sen verran voin sanoa, että joskus kannattaa katsella paikkojen nimiä. Vaikka niissä ei suoraan mainittaisi mitään marjaa, ilmansuunnat ja luonnonalueet voivat olla paljastavia.
Pari kertaa ammattipoimija on kohdannut metsässä kyyn. Maa-ampiais- ja kyypakkaus on aina mukana. Holmilla on tosin myös salainen ase.
– Joka päivä metsään ajaessani pyydän Jumalalta varjelusta, ettei mitään sattuisi.
P.S. Asun perheeni kanssa kylämäisessä, vanhan ajan tunnelmaa henkivässä Haagassa. En enää voisi kuvitella asuvani muualla Helsingissä. Meillä on kodin lähellä myös puutarhapalsta, jossa olemme kokeilleet maissinkasvatusta.
Nautin koripallon heittelystä ja pyöräilystä lasten kanssa.
Ihmettelen ihmisiä, jotka epäilevät minun myyvän virolaisia marjoja. Huijaamiseen olisi helpompiakin tapoja!
Laura Pörsti
Jaa tämä artikkeli: