Moniääninen kirkko
Uusi arkkipiispamme Kari Mäkinen toi valintansa jälkeen voimakkaasti esiin kirkon moniäänisyyden.
Voisimmekin reippaasti unohtaa käsityksen, että kirkko on jollakin lailla yksioikoinen, -mielinen tai -totinen yhteisö. Erilaisia näkemyksiä on lähes kaikesta, mikä liittyy sen elämään ja uskoon. Mäkisen valinta arkkipiispaksi vahvistaa, että siihen on lupa, eikä se ole kirkon heikkous vaan liikkeellä pitävä voima.
Arkkipiispan vaalin yhteydessä asioita pelkistettiin. Puhuttiin konservatiiveista ja liberaaleista, uudistajista ja säilyttäjistä ja niin edelleen. Tällaiset luokittelut ovat ymmärrettäviä, kun halutaan lyhyesti sanoa, mitä kukin edustaa. Ne eivät kuitenkaan tee oikeutta ihmisille, jotka joissakin asioissa ovat säilyttäjiä ja toisissa uudistajia, joissakin konservatiiveja ja toisissa liberaaleja.
Monet ihmettelivät vaalin yhteydessä, voiko kysymys homoparien kohtelusta olla kirkossa niin tärkeä, että se ratkaisee tällaiset keskeiset henkilövaalitkin. Ei toki, mutta kysymyksen takana on myös oleellinen ero uskontulkinnassa, suhteessa Raamattuun ja kirkon oppiin.
Jälleen yksinkertaistaen: kirkossa on kaksi selkeästi toisistaan poikkeavaa näkemystä. Toisella puolella pidetään tiukasti kiinni Raamatussa ilmaistusta ”väärentämättömästä Jumalan sanasta” ja muuttumattomasta kirkon uskosta ja opista. Toisella puolella nähdään sekä Raamattu että kirkon oppi oman aikansa historiaan sidottujen ihmisten ilmauksena siitä, mitä he ovat ymmärtäneet Jumalasta ja ihmisen suhteesta häneen. Karkeasti sanoen arkkipiispan vaalissa käytiin kamppailu näiden kahden näkemyksen välillä. Jälkimmäinen voitti niukasti.
Tulevassa Helsingin piispanvaalissa vastaavaa vastakkainasettelua ei nähdä. Kirkollisesti Helsinki on Suomessa kaikkein vähiten jyrkällä ”raamattuvyöhykkeellä”, eikä sen edustajilla olisi täällä mitään mahdollisuuksia tulla valituksi. Kaikki ehdokkaat edustavat edellä kuvatuista jälkimmäistä uskon tulkintatapaa kukin omalla vivahteellaan.
Helsingin piispanvaalissa valinta tehdään pikemminkin ehdokkaiden henkilökohtaisten ominaisuuksien perusteella. Keskeiseksi kysymykseksi nousee kuitenkin myös, tahdottiinpa sitä tai ei, halutaanko Helsingissä nostaa piispan virkaan nainen ensimmäistä kertaa Suomessa. Siinä mielessä tässä vaalissa historian siivet havisevat.
Seppo Simola
Päätoimittaja
Jaa tämä artikkeli: