Monikasvoinen Saarikoski

Pentti Saarikosken persoona ja kirjallinen tuotanto antoivat kimmokkeen kahteen erilaiseen kirjaan.

• 15.10.2012 13:45

Teksti Marjo Kytöharju

Saska Saarikoski kahlasi läpi isänsä koko laajan kirjallisen tuotannon ja toimitti sen pohjalta kirjan Sanojen alamainen . Hän poimi runoilijan teoksista tämän uskontoon, taiteeseen, politiikkaan, naisiin ja alkoholiin liittyviä ajatuksia. Niiden kautta hän yritti hahmottaa, millainen mies oli kapakoissa ja julkisuudessa viihtynyt sananikkari ja suomentaja.

Pojan tekstit tuovat kirjaan henkilökohtaisen, osin kipeänkin näkökulman. Hyvänä lisänä ovat monikasvoisen miehen ystäviltä pyydetyt ”twiittaukset”, lyhyet tervehdykset.

Uskonasiat askarruttivat Pentti Saarikoskea jo nuorena ja hän oli mukana seurakuntanuorissa. Saarikosken jumalasuhde oli kuitenkin alusta lähtien ristiriitainen. Hän pilkkasi kirkkoa, joka oli hänestä hylännyt Jeesuksen opit.

Kiinnostavaa on, että Saarikoski näki uskonnossa ja taiteessa yhteisiä piirteitä: molemmat asettuvat arkisen maailman yläpuolelle ja luovat jotain uutta. Saska Saarikoski arvelee nuoruuden uskonnollisen etsinnän johdattaneen isänsä taiteelliseen luomistyöhön ja äärivasemmistolaiseen politiikkaan.

Kommunismiin pettynyt Saarikoski kirjoitti vuonna 1977: ”Kristinusko oli köyhien toivo, mutta kirkko petti, aivan samoin kuin Neuvostoliitto on pettänyt. Salainen sopimus Perkeleen kanssa.”

Viimeisinä aikoinaan runoilija viihtyi Valamossa uskonmiesten seurassa. Pojan mielestä kyse ei varsinaisesti ollut uskoontulosta, eikä Pentti Saarikoski ollut ortodoksisen tai minkään muunkaan kirkon jäsen. Hänet haudattiin siitä huolimatta vuonna 1983 Valamon luostarin hautausmaalle.

Velmu romaani Pentti Saarikosken toinen tuleminen kertoo työssään ja avioliitossaan epäonnistuneen arkeologin ja tunnetun runoilijan haamun kohtaamisesta.

Antero Viinikaisen kirjassa arkeologi vuokraa huoneen Saarikosken lapsuudenkodista. Vuokranantaja on tehnyt Saarikosken ja hänen Ismo -veljensä entisestä huoneesta kotimuseon. Niinpä arkeologi lukee ajankulukseen sinne kootun runoilijan tuotannon.

Saarikosken haamuun arkeologi tutustuu haudottuaan itsemurhaa puiston penkillä. Haamu asettuu asumaan vanhaan huoneeseensa, kertaa arkeologille elämäänsä ja kirjoittaa runoja. Saarikoskea kiinnostaa, mitä vanhoille tutuille kuuluu. Hän yllyttää arkeologia tapaamaan ystävänsä Pekka Tarkan ja Matti Klingen sekä entisen vaimonsa Tuula-Liina Variksen .

Taiteellinen työ on Saarikoskelle kuolleenakin kaikki kaikessa. Runoilijaa kaihertaa se, että hänen leskensä, ruotsalainen Mia Berner , on piilottanut miehensä viimeiset päiväkirjat. Kun haamu katoaa, arkeologi julkaisee ensin Saarikosken runot nimissään ja päättää sitten etsiä Bernerin Ruotsista. Tästä seuraa hämmentävä tapahtumasarja lesken kodissa Tjörnin saarella. Lopuksi arkeologi on jo omaksumassa Saarikosken hahmon.

Viinikainen saa Pentti Saarikoskesta ihmeen elävän virnuilevan harlekiinihahmon muodossa. Tarina monipolvisine keskusteluineen vetää muutenkin. Enpä ihmettelisi, jos Saarikoski iskisi silmää pilven reunalta.

Saska Saarikoski: Sanojen alamainen. Otava 2012. 200 s., 24.10 e.

Antero Viinikainen:
Pentti Saarikosken toinen tuleminen.
Like 2012. 271 s., 24,90 e.