Miehen velvollisuus. 1500-luvulla kirkko opetti Caspar Huberinuksen suulla, että miehen tulee valvoa vaimonsa ja muun huonekunnan rahankäyttöä. Erityisen riskin aiheutti liiallinen vapaa-aika.
Moraalinen velka
Kirkossa annettiin velkaneuvontaa jo 1500-luvulla. Velkakriisin myötä velan moraalinen ulottuvuus on noussut jälleen esiin.
Maailmaa pitkään keikuttanut velkaongelma ei ole uusi asia. Jo 1500-luvun saarnoissa varoitettiin usein velkaantumisen vaaroista. Erityisen antoisa teksti tähän oli paastoonaikaan sijoittuva ruokkimisihmeestä kertova evankeliumi, jossa Jeesus kehotti keräämään talteen tähteeksi jääneet palaset (Joh. 6: 12–13).
Luterilaiset teologit tulkitsivat tämän yleisesti vaatimukseksi säästäväisyyteen. Uudenajan alun saarnoissa Jeesus näyttäytyi taitavana pitojen järjestäjänä, joka tarjosi esimerkin hyvästä talonpidosta.
Pilkahdus tällaisesta talousneuvonnasta on nähtävissä myös ensimmäisessä suomenkielisessä Ericus Erici Sorolaisen vuosina 1621–1625 julkaisemassa saarnakokoelmassa.
Usein puhe säästäväisyydestä jäi periaatteelliseksi. Augsburgissa toiminut saarnaaja, Lutherin aikalainen ja hänet henkilökohtaisesti tuntenut Caspar Huberinus tarjoaa toisenlaisen esimerkin. Nürnbergissä 1561 julkaistussa postillassaan hän antoi konkreettisia ohjeita taloudenpidosta.
Huberinus opetti, että nuori pari solmiessaan avioliiton oli kokemattomuuttaan ja huolettomuuteen tottuneena erityisen altis varomattomaan rahan käyttöön. Tämä ajoi heidät huomaamatta velkoihin.
Jotta he olisivat välttyneet kerjäläisen sauvalta, nuoren aviomiehen tuli olla huolellinen kirjanpitäjä. Kirjanpitoaan varten hänen tuli hankkia kaksi muistikirjaa tuloja ja menoja varten. Niihin hänen tuli päivittäin merkitä kaikki taloutensa tapahtumat.
Mikäli tasapaino niiden välillä häiriintyi, seurauksena oli pelko omaisuuden menettämisestä velkojille. Vaatimus lienee kuulostanut kovalta vasta lukutaidon ensimmäisiä askelia ottavassa seurakunnassa.
Miehen velvollisuutena oli Huberinuksen mukaan myös valvoa vaimonsa ja muun huonekunnan rahan käyttöä. Erityisen riskin aiheutti liiallinen vapaa-aika. Raskaassa työssä ahertaminen aamuvarhaisesta iltamyöhään vähensi olennaisesti sitä. Puheella työajan pidentämisestä on siis ainakin 1500-luvulle ulottuvat juuret.
Huberinus edellytti molempien puolisoiden sitoutumista tiukkaan talouskuriin. Karu ja vaatimaton elämäntapa yhdistyneenä kurinalaiseen työntekoon auttoivat välttämään velkaantumisen vaaroja.
Huberinus neuvoi pyörittämään rahaa kädessä ja miettimään jokaisen kolikon kohdalla kolmasti, mihin sen aikoi sijoittaa. Tehtyään kaiken tämän perheenisän tuli ristiä kätensä ja luottaa Jumalaan, joka viime kädessä varjeli joutumasta onnettomuuksien, rikosten ja ennen muuta köyhyyden tielle.
Leveä elämä ja ahneus olivat Huberinuksen mukaan seurausta ennen muuta pahan viettelyksistä. Ihminen ei voinut niiltä täysin välttyä, mutta kurinalainen elämäntapa vähensi Paholaisen mahdollisuuksia.
Sen sijaan taloutensa laiminlyöneet, avokätisesti rahaa käyttävät ja kevytmieliset avasivat oven velkaantumiselle, mikä oli kadotuksen portaiden ensimmäinen askelma. Leveän elämän seurauksena oli vääjäämättömästi mieron tie, päätyminen irtolaiseksi, jota ahdistivat sammumaton rahanhimo ja samanaikainen köyhyys.
Velkojen anteeksi antamisesta Huberinus vaikenee. Uudenajan alun kasvavissa kaupungeissa se lieneekin ollut haihattelua.
Huberinus edustaa tyylipuhtaasti sitä ajattelua, että velkaantuminen on ennen muuta moraalinen kysymys. Vasta 1700-luvulta alkaen suhtautuminen velkaan alkoi muuttua ja varsinkin valtion velkaantumisesta tuli 1800-luvulla vähitellen osa normaalia taloutta.
Velkakriisin myötä velan moraalinen ulottuvuus on noussut jälleen esiin. Angela Merkelin – papintyttären – takaa kurkistaa Huberinuksen hahmo.
Teksti Esko M. Laine
Kuva Hans Eiskonen
Jaa tämä artikkeli: