Omistautuneet. Mary O’Nnko, Rhoda Chamshama ja Christina Killa uhmaavat sukupuolirooleja.
Morogoron naispapit rakastavat työtään
Tansaniassa naiset joutuvat kampailemaan perinteisten sukupuoliroolien kanssa.
Teksti ja kuva Katri Kuusikallio
Morogoron hiippakunnan kaikki kolme naispappia ovat kokoontuneet yhteen pohtimaan, millaista on työskennellä pappina Tansanian Morogorossa. Pappeja hiippakunnassa on yhteensä lähes 60.
– Kun otin vauvaa kastaessani lapsen syliini, ihmiset kohahtivat. He sanoivat, että se oli niin koskettavaa. Pidin lasta sylissäni kuin omaani, Rhoda Chamshama, 38, kertoo.
– Naiset ovat luonteeltaan huolehtivaisia, ja ihmiset kokevat sen hyvänä. Seurakunta on minun perheeni.
Rhoda Chamshama toimi aiemmin raamatunkäännöstyössä. Nyt hän työskentelee Morogoron keskustassa Mjimweman seurakunnan pastorina. Seurakuntaan kuuluu paljon nuoria ja opiskelijoita.
– Pidän työni haasteista. Ne kannustavat minua ajattelemaan ja tekemään enemmän.
Christina Killan, 38, mielestä miehet käyttävät tehtävissään voimaa. Naisten johtamissa seurakunnissa säilyy tasapaino ja rauha.
– Tosin naisen pitää tehdä monin verroin enemmän töitä kuin mieheen, jotta osoittaisi pärjäävänsä.
Christina Killa on Ilongan seurakunnan pastori. Ilonga sijaitsee yli 120 kilometrin päässä Morogoron keskustasta. Yksinelävä Killa pelkäsi työn aloittamista, koska seurakunnan vanhimmisto on pääosin miehiä.
– Minut nähtiin pitkään nuorena pastorina. Minua on kuitenkin rohkaistu paljon. Pitää olla vahva sisäinen kutsu, jotta voi työskennellä naispappina Tansaniassa.
Alussa Christina Killa joutui elämään vaatimattomasti eikä hänellä ollut kotona edes sähköä. Monet nuoret eivät halua papeiksi pitkän koulutuksen ja pienen palkan vuoksi.
Mary O’Nnkolla, 49, on pitkä työkokemus yläkoulun rehtorin virasta Arushasta.
– On antoisaa, kun voimme auttaa alkoholin ja huumeiden vuoksi vaikeuksiin joutuneita nuoria.
Seurakuntatyössä on omat vaikeutensa. Kaikki seurakunnan vastuuhenkilöt eivät hoida tehtäviään. Pastori joutuu selvittelemään asioita ja ihmisten välejä.
– Joskus koen epävarmuutta, kun vanhempi pariskunta kertoo yksityisiä asioitaan ja pyytää apua. Silloin rukoilen Jumalalta viisautta, O’Nnko sanoo.
Mary O’Nnkon seurakuntaan Kihondaan kuuluu kirkon lisäksi neljä saarnapaikkaa. Hänen tulee löytää aikaa paitsi työlle myös perheelle, johon kuuluu mies ja neljä lasta.
Pastori vastaa seurakunnassaan taloudesta, hallinnosta, jumalanpalveluksista, toimituksista, sielunhoidosta ja kotikäynneistä. Muita palkallisia työntekijöitä seurakunnissa ei välttämättä ole. Joskus seurakunnassa saattaa olla pastorin lisäksi evankelista tai seurakuntatyöntekijä.
Rhoda Chamshama on tehnyt omassa seurakunnassaan muutoksia, joista on pidetty. Aina ei ole ollut helppoa.
– Kerran piti päättää, mikä rakennusfirma saa pappilan rakentamisen urakan. Johtajistosta saapui paikalle kuusi naista ja kaksi miestä. Miesten mukaan päätöstä ei voitu tehdä, koska enemmistö oli naisia. Silloin itkin. Tosin jotkut kävivät pyytämässä minulta anteeksi jälkeenpäin, Rhoda Chamshama kertoo.
Christina Killan mukaan joskus vastustus tulee toisilta naisilta. He saattavat todeta, että naiset ovat vain naisia. Heidän mukaansa jako miesten ja naisten tehtäviin on selvä. Miehet johtavat ja naiset hoitavat lapset ja keittiön.
Kirjoittaja on pastori, joka toimii kristillisen kasvatuksen kehittämistehtävissä
Morogorossa ja tiedottajana Suomen Lähetysseuran kautta.
Jaa tämä artikkeli: