Muistisairaus hävittää hengellisyyden, Tuija Kivikoski!
Muistisairaiden hengellisyyttä tutkinut Tuija Kivikoski on työskennellyt muun muassa saattohoitokodissa.
Muistisairaus muuttaa tutun ihmisen täysin.
– Ihmisen koko persoona ei muutu. Muistisairaudet sisältävät laajan kirjon monenlaisia oireita. Osa taidoista ja kyvyistä säilyy, mutta niitä ei ole aina helppo huomata, koska kommunikaatio ja kognitiiviset kyvyt heikentyvät ja arkielämä vaikeutuu.
Muistisairaus hävittää hengellisyyden.
– Ihmisen tarve hengellisyyteen säilyy loppuun asti. Kun muisti hapertuu, luottamus Jumalaan tulee tärkeimmäksi. Toisaalta muistisairaus voi jopa aktivoida piilossa olleen uskonnollisuuden. Tiedän paljon sellaisia tapauksia.
Hengellisyys on vain hoitomuoto.
– Hengellisyys tosiaan on myös hoitomuoto. Se on välillä unohtunut hoitotyössä. Mutta se ei ole pelkästään hoitoa, vaan osa ihmisen identiteettiä.
Vanhuus ja kuolema korostuvat hoitokotien hartaushetkissä.
– Ei missään nimessä, hoitokodeissa eletään! Muistisairaiden hengellisyydessä on paljon elämänkulun pohtimista. Kuolema ei enää pelota. Syyllisyyden sijasta todetaan, että elämä on ollut merkityksellistä. Lapsenusko ja Jumalan rakkaus nousevat pintaan.
Muistisairaille ihmisille tarkoitettu messuhan voisi olla samanlainen kuin lasten jumalanpalvelus.
– Samoja elementtejä siinä voi toki käyttää, kuten tuttuja virsiä. Muistisairaiden messussa ei kuitenkaan puhuta niin kuin lapsille. Puhutaan aikuisille, mutta yksinkertaistetusti.
Ehtoolliselle voi osallistua vain jos ymmärtää, mitä siinä tapahtuu.
– Kuka meistä loppujen lopuksi ymmärtää ehtoollisen? Ehtoollinen puhuttelee kaikkia aisteja. Muistisairaskin ihminen tarvitsee ehtoollista ja kokemusta siitä, että Jumala on totta myös hänen kohdallaan.
Vaikka ihminen ei muistaisi läheistensä nimiä, hän saattaa osata ulkoa lapsuuden virsiä.
– Kyllä. Musiikki aktivoi alueita molemmissa aivopuoliskoissa. Se laittaa tunteet liikkeelle ja nostaa vireystasoa. Ihminen on saattanut olla puhumatta vuosien ajan, mutta yhtäkkiä hän yhtyy tuttuun virteen.
Eihän messua kannata järjestää, jos siitä ei muista mitään.
– Messusta voi jäädä hyvä mieli. Muistisairas ihminen voi saada kokemuksen siitä, että osaa ja muistaa vielä jotain. Kun näitä kokemuksia tulee paljon, ihmisen elämänlaatu kohenee.
Muistisairaiden ihmisten kanssa oppii paljon Jumalasta.
– Heidän kanssaan työskenteleminen on auttanut palaamaan kristinuskon perusasioihin. Olen tutkinut muistisairaiden hengellisyyttä ja ollut sairaalapastorina muun muassa Terhokodissa ja Kustaankartanon vanhustenkeskuksessa. Teologiset knoppikysymykset eivät enää ole niin merkittäviä, vaan Jumalaan luottaminen ja turvallisuus ovat tulleet aina vain tärkeämmiksi.
Jaa tämä artikkeli: