Mika Waltari asui suurimman osan elämästään Tunturikatu 13:ssa. Kuva: Esko Jämsä
Muistissa osa 4: Usko oli Mika Waltarille polttava ongelma
Waltari on käsitellyt etsivää ja ahdistunutta uskoa esimerkiksi romaaneissaan Felix onnellinen ja Valtakunnan salaisuus.
Oli syksy 1945, sota oli runnellut Eurooppaa ja kirjailija Mika Waltari (1908–1979) kävi läpi edesmenneen pappisisänsä kirjeitä.
"Hitaasti ja järkähtämättä menetin lopullisesti uskoni Jumalaan. Niin kuin tiedät, uskonnollinen ongelma on minulle nuoruudesta lähtien ollut katkera ja se on vaihtanut muotoa monta kertaa ja polttanut minua. Varmaan tämä lopputulos oli pitkän prosessin seuraus", 37-vuotias Waltari kirjoitti Jalo Sihtolalle, uskotulle isähahmolleen.
Vaan ei Waltari Jumalasta eroon päässyt. Hänen viimeiset romaaninsa Felix onnellinen (1958), Valtakunnan salaisuus (1959) ja Ihmiskunnan viholliset (1964) kuvaavat kaikki etsivää ja ahdistunutta uskoa – mutta uskoa, yhtä kaikki.
Asia oli hänelle kuitenkin arka. Toukokuussa 1954 Waltari kirjoitti Sihtolalle:
"Minusta ihmiset, jotka niin kärkkäästi pyrkivät kyselemään toisen 'Jumala-suhdetta', syyllistyvät vielä suurempaan epähienotunteisuuteen kuin jos utelisivat sukupuoliasioista."
Waltarille pystytettiin vuonna 1985 muistoveistos hänen vakioravintolansa Eliten eteen. Kirjailijan synnyinkodin paikalla Saariniemenkatu 6:ssa on muistolaatta, kuten myös Waltarin kotitalon seinässä Tunturikatu 13:ssa.
Mutta mikä laatta onkaan parin korttelin päässä Temppelikatu 1:n seinässä?
Sarja poimii esiin merkittäviä henkilöitä ja tapahtumia Helsingin muistolaattojen ja -merkkien kautta.
Jaa tämä artikkeli: