Muistissa osa 9: Kondiittori ei ole kunnon ammatti, sanoi isä Fazer
Karl Fazerin muistopatsas on Kluuvikadulla kahvilan edessä. Kuva: Esko Jämsä

Karl Fazerin muistopatsas on Kluuvikadulla kahvilan edessä. Kuva: Esko Jämsä

Muistissa osa 9: Kondiittori ei ole kunnon ammatti, sanoi isä Fazer

Isä ei arvostanut Karl Fazerin ammattihaaveita. Nykykoululaiset sen sijaan ovat kiitollisia.

Itsenäistymisen jälkeen suomalaisissa sanomalehdissä kysyttiin, kuka suomalainen tunnetaan ulkomailla parhaiten. Kärkisijoille pääsivät Svinhufvud ja Mannerheim, mutta kolmosena komeili mies, joka ei ollut poliitikko eikä sotapäällikkö. Karl Fazer oli karkkikauppias.

Karlin isä Eduard ei uskonut, että poika pääsee pitkälle. Kondiittorin ammatti ei ollut kunnon ammatti. Karlin veli Max oli sokeritehtailija, Edvard oli Suomalaisen oopperan johtaja ja Georg perusti edelleen toiminnassa olevan Fazerin musiikkikaupan. Olisi Karl ottanut oppia.

Kun Karl Fazer avasi syksyllä 1891 konditorian Kluuvikatu 3:een, isä ei suostunut takaamaan lainaa. Toivottavasti myöhemmin hävetti.

Pian Punavuoreen nousi karkkitehdas, ratikoissa mainostettiin Fazerin karkkeja ja ihmiset alkoivat syödä yhä tuotannossa olevia Kiss-Kissejä. Panttereita ja Ässä Mixejä sai vielä odottaa.

Kun 1990-luvulla meiltä kysyttiin koulussa, minne haluaisimme retkelle, vastauksia oli aina kaksi: Lintsille tai Fazerin tehtaalle.

Ai että, Fazerin tehdas! Saisi syödä niin paljon karkkia kuin tahtoi. Sen jälkeen pääsi vielä tehtaan karkkikauppaan. Oikeasti karkkia ei jaksanut syödä kovinkaan paljoa eikä tehtaanmyymälä ollut erityisen halpa, mutta oli se hienoa.

Kluuvikadun kahvilakin on yhä paikallaan, ja sen edessä on Karl Fazerin muistomerkki.

 

Sarja poimii esiin merkittäviä henkilöitä ja tapahtumia Helsingin muistolaattojen ja -merkkien kautta.

 

Sarja päättyy.

Jaa tämä artikkeli:


Minuutissa mystikoksi

Villi city