Muistot Leppävaarasta tallentuvat taiteeseen
Tekstiilitaiteilija Outi Silfveniuksen Leppävaara on 1940-50-lukujen idylli. Pienen tytön mieleen jäivät elämään kuvat, jotka ovat kaukana nykyisestä valtaväylien, toimistorakennusten ja ostoskeskusten todellisuudesta.
Värikkäässä maalauksessa on etualalla kettu. ”Kettu on yksi niistä teemoista, jotka livahtavat töihini kuin varkain”, Outi Silfvenius sanoo. ”Lapsuuden kotipihalla kettu vieraili usein kanalaumaa verottamassa.”
Outi Silfvenius, omaa sukuaan Hänninen, syntyi 1940. Lapsuutensa hän asui Räsälän talossa Leppävaarassa. Äidinisän, Iisak Räsäsen, keksijän ja liikemiehen, noin vuonna 1910 rakentama erikoinen rakennus sijaitsi mäellä, Perkkaan peltojen laidalla. Talon lähellä oli Tarvon silta ja Gallen-Kallelan ateljeekoti, joka pienen tytön mielessä oli piirtynyt Prinsessa Ruususen linnaksi. Meren rannassa oli satumetsä.
Kotipiirissä oli jääkaappina toiminut metsäkaivo ja kiehtova sammakonkutulampi.
”Koulumatkani oli kolmen kilometrin mittainen – tai olisi ollut, jos sen olisi kulkenut suoraan”, Silfvenius sanoo. ”Reitin varrelle osui niin paljon kiinnostavaa, että matka mutkistui tavattomasti.”
Pikkupossut ja pionit
”Bergansin tilan ulkoaitauksessa oli pikkupossuja, joita ei millään voinut ohittaa rapsuttelematta. Joskus paijaus venähti niin, että myöhästyimme koulusta”, Silfvenius muistelee. ”Vanhan kartanon pihassa oli ihmeellisiä kasveja ja ojanpohjat olivat aarteita täynnä.”
Radan tienoilla oli myös pelottavia paikkoja. Piirtämäänsä karttaan Silfvenius on kirjoittanut: Strand cafe – suuriäänisiä setiä. ”Baarista tulleiden humalaisten kovaääninen puhe kuului suuren kuusiaidan takaa. Siitä kohtaa mentiin juosten ohi.”
6-vuotiaana Silfvenius sairastui lavantautiin ja joutui olemaan pitkään eristyksissä Espoon sairaalassa. Hän muistaa ahdistavan ajan päättymisen hienona hetkenä. ”Kun pääsin kesäkuun lopussa sairaalasta kotiin, hoitajatar ojensi minulle sairaalan puutarhasta poimimansa valtavan vaaleanpunaisen pionin. Puutarhainnostukseni alkoi siitä. Lapaset käsissä kiskoimme sisarusteni kanssa kotipihasta nokkosia hienojen kasvien tieltä.”
Menneisyys tuokiokuvina taiteessa
Silfveniuksen maalauksiin ja tekstiilitöihin lapsuuden tunnelmat ja kuvat taltioituvat kuin itsekseen. Hän näyttää taulua, jonka maalasi tyttärenpojalleen.”Vasta kun kuva oli valmis, huomasin, että olen sijoittanut sen Leppävaaran kotipihan maisemaan.”
Räsälän talo on kauan sitten väistynyt muiden rakennusten ja teiden tieltä. Liikenne jyrää siinä, missä uteliaat kädet ennen etsivät luonnonaarteita.
Nykyistä Leppävaaraa Silfvenius ei haluaisi nähdä. ”Tekee mieli laittaa silmät kiinni. Valtavat tiet ja rakennelmat häivyttävät suuntavaiston, eikä kävelijä enää löydä oikopolkuja ja mukavia reittejä paikasta toiseen”, hän sanoo.
Jotakin on lapsuuden maisemasta sentään jäljellä; jyhkeä kivinen Albergan kartano. Sen portin pielissä kasvaneiden sembramäntyjen käpyjen siemeniä pikku-Outi keräsi ahkerasti taskuihinsa koulumatkoillaan.
Lapsuuden valtava voima
Tekstiilitaiteilija Outi Silfveniuksen töitä ja muistoja Leppävaarasta on esillä Talomuseo Glimsissä, Jorvin sairaalan kupeessa 16. syyskuuta saakka. Näyttelyssä pääosassa ovat lapsuus ja muistot. Esillä on Silfveniuksen käyttö- ja taidetekstiilejä; painokankaita ja kirjottuja tekstiilejä, koruja sekä lapsuuden esineitä ja valokuvia 1940-50-lukujen Leppävaarasta. Silfvenius on myös piirtänyt kartat kotipihastaan ja koulumatkastaan.
Outi Silfvenius on tehnyt merkittävän uran painokankaiden suunnittelijana Finlaysonin tehtailla Forssassa. Viimeiset 30 vuotta hän on työskennellyt vapaana taiteilijana ja ajoittain taideaineiden tuntiopettajana. Hän korostaa töissään ennen kaikkea ajatonta suunnittelua ja kestävää laatua.
Taiteilija on tavattavissa Glimsissä 4.4., 9.5. ja 10.6. klo 13-15 sekä Espoo-päivänä 25.8. klo 12-14.
Glims on avoinna ti-pe klo 10-16 ja su klo 11-16. Kesäkaudella 2.5.-31.8. aukioloajat ovat ti-pe klo 10-17 sekä la ja su klo 11-17. Liput 4 tai 3 euroa, alle 18-vuotiaat ilmaiseksi. Keskiviikkoisin on vapaa pääsy.
Jaa tämä artikkeli: