null Multaa sormenpäissä

Kitkemisen ja kastelemisen jälkeen Tiina Siren-Lahti voi olla rättiväsynyt, mutta silti hyvällä tuulella.

Kitkemisen ja kastelemisen jälkeen Tiina Siren-Lahti voi olla rättiväsynyt, mutta silti hyvällä tuulella.

Multaa sormenpäissä

Tiina Siren-Lahti viihtyy kasvien seurassa.

Kesän ensimmäisenä hellepäivänä Kartanon Viljelijöiden taimet Hakunilan vuokrapalstoilla janoavat vettä. Kormunniitynojan rantamalla Tiina Siren-Lahti kastelee punakirjavaa samettikukkarivistöä.

— Kasvatin nämä kotona siemenistä. Kukat viihtyvät tässä hienosti, taimia riittää jaettavaksi naapureillekin, iloitsee viljelijä.

Siren-Lahti urakoi 8 x 8 metrin kokoisella palstallaan jo kolmatta kesää. Kuohkea multa on nostettu penkeiksi lautakehikoilla, ja sieltä täältä kurkistelee vastaistutettuja ruukkutaimia tai itäneiden siemenien sirkkalehtiä: purjoa, salaattia, retiisiä ja perunaa.

— Valmistuin viime syksynä puutarhuriksi, joten nyt kokeilen palstallani koulun oppeja käytännössä. Halusin vaihtaa kiireisen ammattini levollisempaan. Stressiä tuli purettua helposti perheenjäseniin. Nyt elämä on tasapainoisempaa ja viihdyn kasvien äärellä myös töiden jälkeen.

Siren-Lahti työskentelee syksyyn asti Honkanummen hautausmaalla. Pensaiden, nurmikon ja istutusten hoidon itsenäisyys tuntuu hyvältä.

— Valmista ei tarvitse syntyä päivässä, kunhan työt etenevät sujuvasti, hän sanoo.

Siemenet lämpimään maahan

Tiina Siren-Lahden mielestä maltti on palstaviljelijän tärkein ominaisuus. Taimia ja siemeniä ei kannata työntää alkukeväästä kylmään multaan paleltumaan. Hallanvaara on ohi vasta kesäkuun kymmenennen päivän paikkeilla. Arimmat taimet Siren-Lahti suojaa aina harsoilla.

Ennen juhannusta kylvetyt kasvit ehtivät kypsyä sadoksi ennen syksyä. Salaatteja ja retiisiä voi istuttaa heinäkuun loppuun asti.

— Alkukesästä lannoitan palstaani typpiliuoksella, jota valmistan liottamalla nokkosia tai pietaryrttejä vesiämpärissä, niin että seos alkaa käydä. Myös herneiden viljely parantaa maata: niiden juurinystyrät vapauttavat typpeä.

Lehtikotilot ovat olleet Siren-Lahden tiukin vastus palstalla. Hän karkotti ne lopulta luontoystävällisillä torjuntarakeilla, joita löytyi puutarhamyymälästä.

Puhdasta purtavaa

Kasvikset maistuvat kaikille Siren-Lahden nelihenkisen perheen jäsenille. Viljelypalstalle on kotoa matkaa parisataa metriä, joten Tiina käy usein keräämässä salaattiaineet suoraan ruokapöytään.

— Lapset eivät ole innostuneet palstatöistä, joten en vaadi apua. He poikkeavat joskus katsomassa viljelmää ja maistelemassa herneitä. Koko perhe on sitä mieltä, että itse kasvatettu ruoka maistuu paremmalta. Arvostan palsta-alueen puhtautta, täällä ei saa käyttää kemiallisia torjunta-aineita tai lannoitteita.

Luonnonmukainen viljely vaatii aikaa ja vaivaa, mutta puutarhuria kitkeminen ja kastelu eivät kyllästytä.

— Joskus olen kotiin lähtiessä rättiväsynyt, mutta hyvällä tuulella. Kasvimaa on paras paikka purkaa arjen epävireitä.

Kartanon Viljelijöiden 180 palstalla kuulee suomen kielen lisäksi venäjää, englantia ja kiinaa. Palstan pitäjiä tulee myös Baltian maista, Taiwanista ja Afganistanista. Kaikkien kielitaito riittää ystävälliseen tervehdykseen.

— Yhteishenki on leppoisa. Naapurin onnistumisesta iloitaan, eikä omista rikkaruohoista oteta paineita. Reissuun lähtiessä kasteluapua löytyy helposti ja iäkkäämpiä autetaan raskaissa töissä.

Siren-Lahti tekee työt palstallaan mieluiten omassa rauhassaan. Jos aikaa jää, hän kiertelee katsomassa tuttujen kasveja ja juttelemassa. Vuoden alusta hän on kuulunut myös Kartanon Viljelijöiden hallitukseen. Siten saa parhaiten tietoa ja pääsee suunnittelemaan talkoita ja hankintoja.

Hiekkaa juurille

Viljelypalstan maata on hoidettava joka vuosi. Hakunilan savipitoiseen peltopohjaan sekoitellaan turvetta ja hiekkaa, jotta kasvien juuret saavat tilaa kehittyä. Kun kuohkeutta syntyy, myös lierot alkavat viihtyä mylläämässä ilmastointiaukkoja.

Vilkkaan taajaman tuntumassa palstat ovat saaneet kukoistaa rauhassa.

— Alueella liikkuvat viljelijät pitävät järjestystä yllä. Oudolta kulkijalta kysytään kohteliaasti, ketä hän etsii, Siren-Lahti sanoo.

Kun valo ja lämpö alkavat syksyllä vähentyä, sadonkorjuuta sävyttää hyvästijätön haikeus. Silloin Siren-Lahti kaivaa puutarhakirjat esiin ja alkaa suunnitella seuraavaa kesää.

Tiina Siren-Lahti kerää ma 22.6. tuoretta persiljaa ja ruohosipulia kasvimaallaan Hakunilassa.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.