Ruokaa rakkaudella ja ilman kiirettä.
Mummon malliin
Tiedätkö, mitä tarkoittaa slow food ja kestävän kehityksen kokkailu? Jos et, käänny asiassa lähipiiriisi kuuluvan mummon puoleen. Nimittäin se mummon tekemä taivaallisen hyvä lihapata, jota haudutetaan pitkään ja syödään kolmena päivänä peräkkäin, on slow foodia parhaimmillaan. Marjastus ja sienestys taas ovat osa kestävän kehityksen kokkailua ja tunnetusti mummojen erityisosaamisaluetta.
Kestävän kehityksen kokki Mia Iris Stjerna toimii Hidasta elämää -nimisen nettisivuston ruokaspesialistina. Hän neuvoo suosimaan lähiruokaa, luomutuotteita ja kauden raaka-aineita.
— Esimerkiksi nyt on sienien, marjojen, rapujen ja riistan aika. Kaupassa ei kannata mennä ollenkaan eineshyllylle, Mia sanoo.
Slow food valmistetaan rakkaudella ilman kiirettä. Mian sämpyläohjeessa vinkataan ottamaan nokkaunet taikinan kohotessa.
— Pataruuan hautuessa voi vaikka lukea kirjaa, Mia ehdottaa.
Hidas ruoka ei tarkoita sitä, että hellan luona vietetään päivittäin tuntikausia.
— Kannattaa tehdä ruokaa kerralla useammaksi päiväksi. Sekin on hidastamista, ja jää aikaa tehdä jotain muuta tai aikaa olla vaan, Mia sanoo.
Ateria syödään hoppuilematta ruokapöydän, ei television, ääressä.
— Ruoka on parasta hyvässä seurassa, mutta aivan yhtä lailla voi kattaa pöydän kauniisti itselleen, sytyttää vaikka kynttilän ja nauttia ruuasta kaikessa rauhassa.
Jaa tämä artikkeli: