Murha on murha
Kasvanut tuki eutanasialle perustuu suurelta osin lisääntyneeseen itsekkyyteen ja haluun olla menestyvä, terve, nuori tai nuorekas ja parhaassa tapauksessa vielä kauniskin. Tätä mieltä ovat myös minua paremmin asiaan perehtyneet.
Se, ettei ole menestyvä ympäröivän maailman ja vallitsevien mittareiden mukaan, on tällaisessa asenneilmastossa omiaan synnyttämään ahdistusta ja elämänväsymystä.
Vanhat ihmiset ovat tässä erikoisasemassa. Huonossa merkityksessä. Nuori ja keski-ikäinen voi – sairaanakin – uskoa parempaan tulevaisuuteen, joka tekee hänestä menestyvän kanssaihmisten silmissä. Vanha ihminen ei voi näin ajatella.
Siksi realisti minussa – ei siis pessimisti – varoittaa armomurhan hyväksymisen seurauksista.
Jos me katsomme oikeudeksemme määritellä ihmiselämän tarkoitukseksi tuottamisen ja kuluttamisen, voimme jatkossa katsoa oikeudeksemme määritellä, kenen elämä on tarkoituksenmukainen ja hyödyllinen, kenen ei.
Tällaista arviointia ei tietenkään tulla tekemään virallisesti tai edes epävirallisesti, mutta se on siitä huolimatta todellista. Se on niissä asenteissa, jotka ilmenevät ihmisten kohtelussa ja tavassa puhua ihmisryhmistä yhteiskunnallisina haasteina, ongelmina.
Luulen, että me kaikki olemme hyvin tietoisia siitä, kuinka asenteetkin voivat olla tappavia. Tänä päivänä se konkretisoituu traagisissa itsemurhissa ja murhissa. Miksi ei tulevaisuudessa traagisissa armomurhissa?
Olen vakuuttunut armomurhapuoltajien vilpittömyydestä, kun he puhuvat kuolemansairaan ihmisen oikeudesta ja mahdollisuudesta saada apua elämänsä päättämiseksi. Mutta en siis usko, että armomurhat tulevaisuudessa pystytään rajoittamaan tällä tavalla.
Armomurhapuoltajien vilpittömyys ei sitä paitsi poista sitä tosiasiaa, että elämä alusta loppuun on Jumalan lahja meille ihmisille. Myös silloin, kun se ei hymyile tai täytä meidän sille asettamia toiveita ja vaatimuksia. Me emme voi emmekä saa asettaa itseämme Jumalan paikalle elämän ja kuoleman herroina.
Tämä on viimeinen kolumnini Esse-lehdessä. Kiitän yhdessäolosta ja toivotan kaikille Jumalan runsasta siunausta.
Stig Kankkonen
Kirjoittaja on Espoon kirkkovaltuuston varapuheenjohtaja, kirkolliskokousedustaja ja kaupunginvaltuutettu.
stig@kankkonen.net
Jaa tämä artikkeli: