Murheensa kullakin
Maaret Kallio: Aikanaan pidin valittavia ja väsyneitä vanhempia aika rasittavina. He eivät tuntuneet tajuavan stressiäni töiden ja opintojen keskellä. Sitten tulin äidiksi ja aloin katsoa aiempaa elämääni erilaisin silmin. Nyt olen taatusti yksi niistä rasittavista ja väsyneistä. Vaikka varmasti omankokoisensa murheensa kullakin.
Muistan lukiolaisena tuhahdelleeni pikkusiskoni paineille muurahaiskarhuesitelmästä. Mitä nyt aukeamasta muurahaiskarhua, kun ovella kolkuttelivat ylioppilaskirjoitukset! Vaikka toinen oli vielä aivan pieni ja murhe muurahaiskarhun kokoinen. Läheiseni taas kuunteli surullisin sydämin muiden valituksia puolisoiden työmatkoista, vaikka itse ei voinut nähdä omaansa kuukausiin. Vaikka onnea oli omistaa joku, jota ikävöidä.
Aika montaa meistä on motivoitu syömään muistuttamalla Afrikan nälkäisistä lapsista. Lapsena ajatus tuntui hullulta. Miten auttaa Afrikkaa omaa hernerokkaa lusikoimalla? Nyt ymmärrän varsin toisin. Suhteellisuudentajua ja kiitollisuutta sekä paljon valinnan mahdollisuuksia.
Seuratessani ystäväni tuskaa vakavan sairauden äärellä oma väsymykseni haihtuu höyheneksi kantaa. Neljän lapsen perheen arkirumbaa katsoessa ymmärrän oman rumbani olevan kevyttä salsaa. Sukupolvien välillä erot ovat huimat. Mummini menetti miehensä sodalle, selviytyi lasten ja eläinten kanssa maatalon arjessa, ulkovessoineen ja vehnäpeltoineen.
Arkiset murheet kätkevät kylkeensä lukemattomia onnenjyväsiä. Nuhanokkaisia lapsia, mutta maailman rakkaimpia. Ärsyttäviä puolisoita, mutta iltaisin lämmintä kainaloa. Sotkuista kotia ja likaisia tassuja, mutta sitä elämänmakua! Hiljaisemmaksi saattelevat murheet, joihin ei itse voi vaikuttaa. Vakavat sairaudet, karut onnettomuudet, rajut menetykset.
Päivän viimeisenä iltarutiinina pohdimme kukin ääneen päivän viisi parasta asiaa. Huonompanakin päivänä ne löytyvät: kummin soitto, kalapuikot, leikkikaveri naapurissa, pehmeä yöpuku, lumilyhty. Suhteellisuudentajua ja kiitollisuutta voi käyttää lääkkeinä arjen murheiden sietämiseen. Murheensa kullakin, vaan niin on onnensakin.
Jaa tämä artikkeli: