Kuulostaa hyvältä. Mikko Sidoroff kehuu ortodoksisen musiikin rytmistä tasaisuutta ja melodioiden rauhallista etenemistä.
Musiikin kirkkaus melkein pysäyttää ajan
Kun nuoret miehet yleensä purkavat angstinsa ja toimintatarmonsa bilettämiseen ja tietokonepeleihin, sävelsi lukiolainen Mikko Sidoroff yhdeksän vuotta sitten Panihidan, ortodoksisen kirkon vainajien muistopalveluksen. Läntisessä kirkossa sitä vastaa sielunmessu, Requiem.
Sidoroffin kuorolle ja solisteille säveltämä teos on saanut runsaasti kiitosta. Musiikin kuulaus ja kirkkaus koskettavat.
– Ihmiset, jotka ovat kokeneet elämässään vaikeita aikoja tai menettäneet läheisensä, tulevat kertomaan, miten Panihida on tuonut heille suurta lohtua, kertoo Sidoroff.
Ortodoksisessa kirkossa Panihida toimitetaan useita kertoja kuoleman jälkeen sekä mahdollisuuksien mukaan aina kuoleman vuosipäivänä. Kirkon käsityksen mukaan vainajien puolesta kannettu esirukous ei ole niinkään yritys vaikuttaa heidän kohtaloonsa tuonpuoleisessa kuin ilmaus elossa olevien ihmisten rakkaudesta.
Panihidan seuraava esitys on Helsingissä Kirkko soikoon -festivaalilla Uspenskin katedraalissa 5.3. Se saa Sidoroffin innostumaan.
– Uspenski on erinomainen konserttipaikka, jossa on vahva tunnelma. Konserteissa voi aistia rauhaa ja kauneutta, vaikka ei olisi minkään kirkkokunnan jäsen. Vaikka Panihida ei ole kuin 45 minuuttia pitkä teos, aika tuntuu pysähtyvän. Se on tyypillinen ilmiö ortodoksisessa kirkkomusiikissa.
Mikko Sidoroff valmistui viime keväänä kuoronjohtajaksi Sibelius-Akatemiasta. Yksi hänen kuoroistaan on Panihidan kantaesitystä varten perustettu kamarikuoro Krysostomos. Sana tarkoittaa kultasuuta ja viittaa myös idän kirkon kunnioittamaan kirkkoisään Johannes Krysostomokseen. Kuoron laulajat tulevat eri puolelta maata.
Kamarikuoron tarkoituksena on edistää kirkkomusiikkia tilaamalla uusia teoksia, myös muilta kuin ortodoksisäveltäjiltä. Sidoroffin sävellykset ovat kuoron perusohjelmistoa.
Panihida levytettiin 2006, ja viime syksynä ilmestyneellä Rauhaisa Valkeus -levyllä soi Valamo-sarja, joka on sävelletty vanhojen valamolaisten sävelmien pohjalta. Ensi vuonna Krysostomos kantaesittää Sidoroffin säveltämän paaston aikaan liittyvän laajan teoksen.
Sidoroff pitää itseään kuitenkin ensisijaisesti kuoronjohtajana. Silti useat kuorot sekä myös Lumen Valo -lauluyhtye ovat jo ehtineet esittää hänen sävellyksiään.
– Se on aika hämmentävää. En ole koskaan opiskellut sävellystä, paitsi Kuopion musiikkilukiossa järjestetyllä kurssilla. Tällä hetkellä minulla ei ole tarvetta säveltää soitinmusiikkia, esimerkiksi sinfoniaa, naurahtaa Sidoroff.
– Kolme johdettavaa kuoroa riittää mainiosti. Kiirettä lisää vielä se, että opiskelen parhaillaan myös joogaopettajaksi.
Sidoroff tietää, että monissa ortodoksisen kirkon kuoroissa laulaa nykyään myös ei-ortodokseja.
– Kirkkomme musiikkiperinteessä on elementtejä, joita ei muussa kirkkomusiikissa välttämättä tapaa. Sellaisia ovat esimerkiksi rytminen tasaisuus ja melodioiden rauhallinen eteneminen ilman suuria hyppyjä. Kaikki tämä luo kirkkolaululle ainutlaatuisen tunnelman.
– Ortodoksisen musiikkikulttuurin erilaisuus tuntuu monista kiehtovalta – puhumattakaan sen rikkaudesta ja syvyydestä, joka yllättää minutkin yhä uudelleen, pohdiskelee Mikko Sidoroff.
Risto Nordell
Mikko Sidoroff: Panihida ma 5.3. klo 19 Uspenskin katedraalissa. Sanna Heikkinen, sopraano; Jarno Lehtola, tenori; Kamarikuoro Krysostomos, joht. Mikko Sidoroff. Liput 12/8 e tuntia ennen ovelta tai Lippupisteestä.
Lisätietoja: www.kirkkosoikoon.fi
Jaa tämä artikkeli: