Jyrki Linjama toivoisi, että jumalanpalveluksissa kuultaisiin enemmän ammattisäveltäjien töitä. Kuva: Karoliina Ek
Musiikissa pitää olla kitkaa
Jyrki Linjama sävelsi kirkko-oopperan Die Geburt des Täufers Carinthischer Sommer -festivaaleille. Heinäkuisena torstaina teoksesta esitetään Urkuyö ja aariassa konserttiversio Johanneksen syntymä.
”Kun kirkko-ooppera oli esitetty Itävallassa, ajattelin, että se oli sitten siinä, nuotteja ei enää tarvita – neljä laulajaa ja yhdeksän soittajaa vaativa teos on kallis esittää.”
Toisin kävi. Konserttiversio on ehditty tätä ennen esittää Kauniaisten musiikkijuhlilla ja Espoon jälkeen teos kuullaan Kemiönsaaren musiikkijuhlilla.
Musiikkisukuun syntynyt Linjama ei osaa sanoa, milloin hän olisi löytänyt musiikin – tai musiikki hänet.
”Ehkä se vain on geeneissä. Niin kauan kuin muistan, olen pitänyt musiikista. Olin musiikkiluokalla ja konservatoriossa, opiskelin viulunsoittoa ja lauloin kuorossa. Kasvoin kiinni musiikkiperinteeseen.”
Musiikista oli myös apua, kun murrosikä ahdisti.
”Musiikki oli minulle murrosiässä tärkeä identiteetin etsinnän väylä. Bachin ja Mozartin teoksissa on todellista totuuden syväluotausta, joka teki nuorelle ihmiselle hyvää”, sanoo Jyrki Linjama.
Säveltämisestä Linjama kiinnostui musiikkiopintojensa äärellä, mutta ei pahemmin levitellyt töitään.
”Säveltäminen oli minulle pitkään ankaran yksityinen juttu. Sitten kerran näytin yhtä työtäni Sibelius-Akatemiassa opiskelukaverilleni, joka kysymättä näytti sitä opettajalleen. Opettaja oli sitä mieltä, että sävellys on ala, jota minun pitäisi opiskella. Se sysäsi asiaa liikkeelle.”
Maallikolle säveltäjän ammatti tuntuu vähän arvoitukselliselta. Kun Linjamaa kuuntelee, selviää, että kaiken pohjalla pitää olla vankka musiikkiperinteen tuntemus.
”On tunnettava materiaali ja musiikin kielioppi ja pyrittävä käyttämään niitä rikkaasti. Tiukkaan musiikilliseen rakenteeseen liittyy tiheyden ja kitkaisuuden vaatimus: siksi mestareita opiskellaan. Myös fyysinen ote soittimiin on tärkeä: opettajani Einojuhani Rautavaara sanoi, että säveltäjän on tärkeää tehdä töitä kädet savessa. Kun sävelsin Johanneksen syntymää, kokeilin sävellyksen toimimista viululla ja myös cembalolla. Tyttäreni soittaa käyrätorvea, ja hänen opettajallaan oli hyviä huomioita sävellykseen.”
Säveltäjä ei voi istahtaa odottelemaan inspiraatiota. On tehtävä raakaa työtä, sisäistettävä aihe, jonka kanssa on tekemisissä. Hyvä perusta luo pohjan myös oivalluksen hetkille.
”Olin kävelyllä, kun keksin, miten tekisin Johanneksen syntymän toisen näytöksen, joka pohjaa Marian kiitosvirteen. Sitä hetkeä voi ehkä sanoa armon hipaisuksi tai muusan kuiskaukseksi”, naurahtaa Linjama.
Säveltäessään Johanneksen syntymää Linjama tutki teoksen pohjana olevaa Luukkaan evankeliumia ja muita Raamatun tekstejä. Tekstit olivat säveltäjälle hyvinkin tuttuja, mutta eivät tyhjiin ammennettuja.
”Raamatun tekstien äärellä olen nöyrä tunnustelija, joka koettaa kääntää tekstin musiikiksi ja tuoda sen kuulijan iholle. On tärkeää, että työssä säilyy vereslihaisena. Minusta säveltäjän ammatissa on paljon yhteistä teologian ja filosofian kanssa: kaikissa on lahjomatonta totuuden etsintää.”
Linjama ei halua säveltää helppoa musiikkia. Hän haluaa haastaa ihmisten hahmotuskykyä, herättää kuulijaa löytämään itsessään oleva varjo mutta myös toivo ja ilo. Siksi musiikissa pitää hänen mukaansa olla sopivasti kitkaa, sopivasti vastusta.
”On huono juttu, jos klassisesta musiikista tulee vain maksukykyisten ihmisten pitkäveteisyyden tunteen lieventämistä mahdollisimman harmittomalla tavalla.”
Erityisesti jumalanpalveluksiin säveltäjä toivoisi entistä enemmän ammattisäveltäjien töitä.
”On tärkeä, että monenlaiselle musiikille on tilaa niin kirkossa kuin muutenkin. Mutta vastustan sitä, että kirkon ovi suljetaan, jos osaa liikaa. Liturgiassa luettavat tekstit ovat vahvoja, monesti rankkojakin. Miksi musiikin pitäisi olla varovaista ja laimeaa?” kyselee Linjama.
Säveltäjä on teoksensa esityksen aattona hyvällä mielellä.
”Tämä on hieno tilaisuus tehdä töitä hienojen muusikoiden kanssa – säveltäjähän ei ole mikään kaikkivaltias vaan yksi linkki monensuuntaisessa vuorovaikutuksessa.”
Kuka?
Jyrki Linjama, 51 v, espoolainen säveltäjä.
Mitä?
Linjaman teos Johanneksen syntymä esitetään 4.7. Urkuyö ja aariassa ja 7.7. Kemiönsaaren musiikijuhlilla. Teoksesta on myös tulossa levy.
Haluaa
tilaa täysiveriselle luovuudelle.
Musiikki
on mahdollisuus löytää itsestään valot ja varjot.
Jaa tämä artikkeli: