Musiikki luo kuvia
Musiikki tuo kuulijan mieleen uusia maisemia.
Teksti Risto Nordell
Levy Tapani Tirilän vuosikymmeniä luotsaama Oulaisten nuorisokuoro palauttaa uskon siihen, että virsi kantaa sellaisenaan. Tämä usko on pahasti horjahtanut viime vuosina, kun niitä on puettu mitä kummallisimpiin ja ihmeellisimpiin kuoseihin sekä esitetty imelään viihdetyyliin. Levyn teemoina ovat lapsuus, nuoruus, koulu, kevät ja iltarukous. Oulaisissa luotetaan perinteeseen: moniääninen laulu on kirkasta ja puhdasta. Nuorten äänet soivat kauniisti yhteen, eikä puhtausongelmia ole. Tapani Tirilä luotsaa laulajistoaan tiukan lempeästi, eikä hän sorru liioitteleviin tulkintoihin; sellaisiin, joita yksinkertaiset sävelmät eivät kestä.
Jouko Törmälän ja Tuomo Nikkolan sovitukset ovat myös hillittyjä, mutta antavat jokaiselle virrelle oman luonteensa. Kuoroa säestää ammattilaisista koostava nokkahuiluyhtye Bravade sekä soitinyhtye, jonka soitinvalikoimaan kuuluvat muun muassa urut, harmoni ja erilaisia jousisoittimia.
Virsiä, Oulaisten nuorisokuoro,
joht. Tapani Tirilä, (Alba NCD 46)
Levy Tänä vuonna 20-vuotisjuhliaan viettävä lauluyhtye Lumen Valo on kannustavalla esimerkillään synnyttänyt Suomeen useita vanhaan kirkkomusiikkiin erikoistuneita lauluyhtyeitä. Yksi niistä on oululainen Cappella pro Vocale. Sen uudella levyllä soi rauhallisesti virtailevaa musiikkia 1500-luvulta. Mukana on muun muassa Thomas Tallisin , Michael Praetoriuksen , Giovanni Pierluigi da Palestrinan ja Tomas Luis de Victorian sävellyksiä. Mausteeksi sekaan on mahtunut myös oman aikamme kirkkomusiikkia.
Kaikkia teoksia yhdistävät samat tekstit kuten Stabat mater (Seisoi äiti murheissansa) tai Laudate Dominum (Ylistäkää Herraa kaikki pakanat). 1990-luvulla perustetun Cappella pro Vocalen jäsenillä on runsaasti kokemusta lauluyhtyeistä ja Pohjois-Suomen kuoroista. Osa kahdeksasta laulajasta on musiikin ammattilaisia.
Levy on nautinnollista kuultavaa. Oulussa töitä on tehty tosissaan ja oman tekemisen ääni on löytymässä. Yhtyeen sointi on kevyt ja miellyttävän kuulas. Äänten balanssi on hyvä ja mikä parasta, joukosta ei erotu yhtään liian solistista ääntä. Cappella pro Vocalen laulussa ilahduttaa myös täsmällisyys ja pulssin luonteva syke.
Peregrinus-Vaeltaja, Lauluyhtye, Cappella pro Vocale, (Fuga-9336)
Levy Ensemble Cosmedin levy Anima mea on hätkähdyttävä kokemus. Monesti lännen varhaisinta kristillistä kirkkomusiikkia esittelevät levyt ovat meluisia ja äänenkäyttötavoiltaan karkeita. Tämä levy on kaiken tuon vastakohta.
Anima mean varhaisin musiikki on 500-luvulta. Mukana on myös mystikkonunna Hildegard Bingeniläisen (1100-luku) musiikkia ja Franciscus Assisilaisen tekstejä. Myöhäisimmät sävellykset, kaksiääniset organumit, ovat peräisi Pariisin Notre-Damesta 1200-luvulta. Bingeniläistä lukuun ottamatta kaikki säveltäjät ovat jääneet tuntemattomiksi. Tämän ajan musiikissa esittämisessä olennaista ovat sovitukset ja tulkinnat, sillä tuon ajan nuottikirjoitus oli vielä sangen viitteellistä.
Cosmedin Ensemble sovituksista vastaa Christopher Haas , jonka puoliso, sopraano Stephanie Haas laulaa kaiken musiikin ja soittaa kelloja. Yhtyeen soittimiin kuuluvat myös psalttari ja tenorifiideli. Psalttari on sitraperheeseen kuuluva näppäilysoitin ja fiidelit puolestaan päärynämallisia jousisoittimia, joita voidaan pitää viulujen kaukaisina kantaisinä.
Näistä elementeistä Christopher Haas rakentaa laajasti hengittäviä, hitaita ja mystiikan tuoksuisia tunnelmia. Tuntuu kuin aika pysähtyisi ja psalmien tai Jobin kirjan rikkaat teksti alkaisivat avautua vähä vähältä yhä syvemmin. Inspiroiva elämys!
Anima mea, Ensemble Cosmedin, (Naxos 8.572632)
Levy Ajanmukaisilla soittimilla musisoivan Tafelmusik Baroque Orchestran levyllä soi kaksi ikiaikaista suuren yleisön suosikkisinfoniaa: Beethovenin Eroica -sinfonia ja Felix Mendelssohnin aurinkoinen Italialainen sinfonia.
Alun perin Beethoven omisti Eroicansa Napoleon Bonapartelle , mutta poisti omistuksen Napoleonin kruunattua itsensä keisariksi. Silti sinfonia on sävyltään nimensä mukainen, sillä Eroica suomennetaan usein sanalla herooinen, sankarillinen.
Energisenä pulppuleivaa ensimmäistä osaa seuraa syvästi koskettava hidas osa, joka on luonteeltaan hidas surumarssi. Finaalissa Beethoven kieputtaa sinfoniaorkesteria teeman ja sen muunnelmien kautta sankarilliseen loppuunsa. Teoksen kuuntelun jälkeen tuntuu siltä kuin olisi ylevöittänyt sielunsa.
Felix Mendelssohnin Italialaisessa sinfoniassa puolestaan ei ole jälkeäkään Beethovenin apollonisesta sankaruudesta. Se on täynnä Italian auringon hehkua, oliiviöljyn ja punaviinin tuoksua. Musiikki sykkii energisenä ja jokainen Mendelssohnin teema jää heti mieleen soimaan. Jos kuvittelee, että sinfoniat ovat jotenkin puuduttavia ja pitkästyttäviä, tämä levy kumoaa ennakkoluulot!
Beethoven: Sinfonia nro 3 Es-duuri (”Eroica”), Felix Mendelssohn: Sinfonia nro 4 A-duuri (”Italialainen”), Tafelmusik Baroque Orchestra, joht. Bruno Weil (TMK 1019CD)
Jaa tämä artikkeli: