Liikettä niveliin. Viikin kirkon seniorimusiikkiryhmässä Marjasisko Varha (ylh. keskellä), Aune Vihavainen (oik.), Mirjami Räsänen, Mirkku Heinonen, Kira-Mia Tuisku, Liisa Poutanen tanssivat rytmirinkulan kanssa.
Musiikki saa seniorit tanssimaan
Senioritiistait virkistävät niin ruumista kuin mieltäkin.
Rytmikapulat lyövät musiikin tahdissa, kun Hummani hei -laulu raikaa. Joukko viikkiläisiä senioreita on kokoontunut kirkolle musiikkituokioon. Laulun säkeistön aikana kädet menevät vuorotellen ristikkäin tai saman puolen olkapäälle.
– Tässä tulee yhdessäolon lisäksi kehittävää aivotoimintaa. Pitää todella keskittyä, mihin asentoon kädet menevät, Liisa Poutanen toteaa.
Ohjaajat kanttori Marjasisko Varha ja musiikkikasvattaja Kira-Mia Tuisku pyrkivät virkistämään senioreja musiikin voimalla. Heillä on apunaan Kulttuurikeskus Verson julkaisema kirjasarja, josta löytyy musiikin lisäksi runoja, arvoituksia ja kotitehtäviä. Kirjan teemat liittyvät Suomen kulttuuriperinteeseen ja neljään vuodenaikaan.
Tällä kerralla Varha lukee ihmistä kuvailevan runon ja ryhmäläisten pitää arvata, kenestä on kyse. Joku keksii, että kyseessä on Oskar Merikanto. Varha soittaa Jo valkenee kaukainen ranta -kappaleen ja kertoo säveltäjästä lisää.
Ohjaajat ovat havainneet valmiin materiaalin varsin toimivaksi. He ovat muokanneet sitä hieman.
– Olemme lisänneet alkuhartauden ja loppurukouksen. Joskus laulamme toivevirsiä, Kira-Mia Tuisku kertoo.
Ohjaajilla on vuosien kokemus musiikkileikkikoululaisten ja kuorolaisten ohjaamisesta. He näkevät seniorien musiikkihetkissä paljon samaa, mutta erojakin löytyy.
– Kaikki osallistuvat omien voimiensa ja innostuksen mukaan, Kira-Mia Tuisku sanoo.
Senioreille voi kertoa pidempiä tarinoita. He laulavat myös pidempiä lauluja. Kun elämänkokemusta on paljon, seniorit voivat jakaa muistoja ja kuunnella kertomuksia menneistä ajoista. Eräs tarina kertoi isännästä, joka oli myynyt orin, mutta halusi ostaa sen takaisin.
– Kertomukset tuovat mieleen lapsuuskodin eläimet. Meillä oli esimerkiksi hevonen, lehmiä ja lampaita, Mirkku Heinonen muistelee.
Moni ryhmäläinen oli viettänyt lapsuutensa tai kesät maaseudulla, joten kertomukset olivat omakohtaisesti tuttuja. Ryhmäläiset kertoivat omia maaseutukokemuksiaan, ja juttelulle jäi hyvin aikaa.
Piirileikkejä voivat harrastaa sekä lapset että seniorit. Ikä unohtuu, kun muodostetaan piiri joustavan renkaan, rytmirinkulan, ympärille. Piirissä kuljetaan vasemmalle ja oikealle, ympyrän keskelle ja taaksepäin. Kukaan ei sekoile askelissa, kun rytmi on sopivan rauhallinen.
– Minusta on ollut hienoa huomata, miten innokkaasti seniorit puhaltelevat höyheniä, pomputtelevat ilmapalloja tai heiluttelevat huiveja musiikin tahdissa. Niistä iloitseminen ei ole iästä kiinni, Kira-Mia Tuisku kertoo.
Värikkäät esineet virkistävät aisteja ja houkuttelevat liikkumaan ihan huomaamatta. Tuisku muistuttaa, että aina on mahdollista jäädä paikalleen katsomaan, mitä muut tekevät. Vielä kukaan ei ole jäänyt penkille, sillä yhdessä tekeminen innostaa.
Viime keväänä seniorit avustivat viikkiläisten syntymäpäiväsankareiden messussa ja juhlassa. Liisa Poutanen kantoi kolehtia, ja ryhmäläiset esittivät yhden kappaleen. He lukivat Raamattua, tarjoilivat kahvia, lukivat esirukouksen ja jakoivat virsikirjoja.
Monille ryhmäläisille messussa avustaminen oli aivan uutta. Messun jälkeisessä kahvitilaisuudessa he esittivät vielä tanssin rytmirinkulan kanssa.
Lapsiperheiden ympäröimään Viikin kirkkoon on tulossa syksyllä lisää senioritoimintaa, mikä ilahduttaa Liisa Poutasta ja Mirkku Heinosta. Syyskuusta alkaen senioritapaamisia on joka toinen tiistai.
– Kirkolla järjestettävät ryhmät tuovat arkeen ohjelmaa. Silloin tulee lähdettyä kotoa pois, Heinonen sanoo.
Alueen senioritoiminnan tarve on kasvanut, sillä kirkon viereen on rakennettu uusi vanhainkoti ja palvelutalo. Kirkolla on haluttu vastata toiveisiin.
Jaa tämä artikkeli: