Bändi. Malmin seurakunnan nuorisomuusikko Lissu Elenius on opastanut Juho Savolaa (vas.) ja Petri Seppää bändimusiikin pariin. Pojista nuorten messussa on hauskempaa olla, kun voi soittaa itse.
Musiikki soi laidasta laitaan
Seurakuntien palkkaamat nuorisomuusikot vaalivat epäkaupallista otetta musiikkiin.
Teksti Laura Koskelainen
Kuva Sirpa Päivinen
Malmin seurakuntatalolla, tuttavallisemmin Talolla, nuorisomuusikko Lissu Elenius ja bändilaiset Petri Seppä , Juho Savola ja Erika Tiainen harjoittelevat illan nuorten messua varten. Swing Low otetaan uudelleen hieman hitaammin. Illan messussa kappaleet menevät oikein sujuvasti.
– Olemme jo aika hyvin hitsautuneet yhteen, Tiainen kertoo.
Seppä ja Savola pitävät siitä, että messuissa voi myös soittaa ja säestää laulua.
Helsingin seurakunnissa työskentelee ainakin kaksi nuorisomuusikkoa, Lissu Elenius Malmilla ja Benjamin Rogers Mikaelin seurakunnassa. Vuosaaressa Jukka Moilasen vastuulla on musiikkityö. Hän tukee paikallisia gospelyhtyeitä ja etsii niille mahdollisuuksia myös keikkailuun. Vuosaaressa on vuodesta 1999 alkaen järjestetty rovastikunnallinen Itägospel-tapahtuma. Heidän työnsä myötä nuorten leirien, yökahviloiden ja jumalanpalvelusten musiikki on monipuolistunut.
– Nuorisomuusikon työ on mukavaa ja rentoa. Tämä on enemmän ohjaamista kuin opettamista, Elenius pohtii. Hän aloitti nuorisomuusikkona keväällä 2011.
Hän etsii nuorille tilaa ja väyliä osallistua monenlaiseen seurakunnan toimintaan musiikin kautta. Eleniuksen kitarapajoissa nuoret oppivat säestämään yhteislauluja ja yhdessä kanttorien ja rippikoulupapin kanssa hän kehittää rippikoulun musiikkiopetusta.
Mikaelin seurakunnassa on nuorten musiikkityön kehittämisprojekti, jossa myös Benjamin Rogers työskentelee. Nuorten bändi soittaa kerran kuussa Thank God It’s Friday -jumalanpalveluksessa.
Rogers vetää myös nuorten bändikerhoa ja kahta varhaisnuorten ryhmää, jotka esiintyivät huhtikuun lopussa seurakunnan varhaisnuorten kerhojen päätösjuhlassa Mellunkylässä. Ryhmien jäsenet ovat tutustuneet eri bändisoittimiin.
Yhdessä soittamisesta tulee onnistumisen kokemuksia. Sen näkee, kun kevätjuhlassa soittanut Rockmafia-yhtye on saanut ensimmäisen keikkansa soitettua.
Bändisoitto on sekä Eleniuksen että Rogersin mielestä mitä parhainta yhdessä tekemistä.
– Haluan opettaa nuoria myös kuuntelemaan toisiaan. Jos toista ei kuule, soittaa itse liian kovaa, Rogers sanoo.
Musiikki on iso osa jumalanpalveluselämää ja yksi uskonnon kielistä.
– Musiikki avaa ihmistä, kun joutuu kohtaamaan oman ujoutensa soittimen tai mikrofonin kanssa. Musiikki myös rohkaisee, Rogers perustelee.
Sekä Rogers että Elenius haaveilevat nuorten kasvavasta vastuusta musiikkiasioissa ja äänieristetyistä bänditiloista, jossa ryhmät voisivat vapaasti harjoitella.
Kitaralla säestetty nuorisomusiikki tuli seurakuntiin 1960-luvun lopulla. Tästä yksi esimerkki on Nuoren seurakunnan veisukirja , jonka ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 1970. Laulut levisivät varsinkin seurakunnan nuorisotyöhön.
Kitaravoittoisen nuorisomusiikin rinnalle on tullut ensiksi Metallimessu ja Pop-messu ja alkukeväästä järjestettiin Agricolan kirkossa ensimmäinen Dance-messu. Tänä vuonna Itägospelissa oli HipHop-messu, joten erilaisesta musiikista pitävät nuoret voivat kuunnella messuissa sellaista musiikkia, joista he pitävät.
Olisiko kirkollisesta nuorisomusiikista levymyyntilistojen kärkipaikoille? Kaiku Entertainment -yhtiön toimitusjohtajan Pekka Ruuskan mukaan hengellinen nuorisomusiikki ei ole tarkoitettu kaupallistettavaksi. Sen sijaan hänestä on hienoa, että musiikkia tehdään yhdessä, yhteislaulun voimin.
– Musiikilla voi olla tärkeä tehtävä Pyhän kokemisessa. Kaupallisuus pysyköön poissa niistä hetkistä. Tähteysmeininki sopii huonosti hengelliseen musiikkiin, hän sanoo.
Nuoren seurakunnan veisukirjan lauluista kootut Tilkku-täkki -levyt pärjäsivät hänen mielestään siksi, että ne perustuivat nostalgiaan ja hyviin sovituksiin.
Jaa tämä artikkeli: