null Musiikkia talvi-iltoihin

Anneliina  Koskinen  laulaa  kristallin­kirkkaasti.

Anneliina Koskinen laulaa kristallin­kirkkaasti.

Musiikkia talvi-iltoihin

Rahvaan ralleja ja pyhiä lauluja

Bob Dylan: Christmas in the Heart.
Sony Music 2009.

Bob Dylanin 2000-luvun levyt ovat menneet koko ajan syvemmälle bluesin ja amerikkalaisen musiikkiperinteen juurille. Tätä on tukenut Yhdysvalloissa esitetty Dylanin suosittu radio-ohjelmasarja Theme Time Radio Hour, jossa hän on esitellyt amerikkalaista musiikkiperinnettä 1940- ja 50-luvuilta eri teemoin, kuten vaikkapa kappalein kahvista, junista ja joulusta.

Dylan on nyt tehnyt oman joululevynsä vanhan perinteen hengessä. Tuloksena on itseironista tulkintaa ja komeaa soittoa, sillä yhtyeessä on mukana muun muassa Los Lobosista tuttu David Hidalgo.

Levykannen vanhassa piirroksessa ajellaan korskealla valjakolla ja takakannen seesteisissä tunnelmissa tietäjät näkevät taivaalla Betlehemin tähden. Dylan ei siis vierasta sen enempää rahvaan ralleja (Here Comes Santa Claus ja Must Be Santa) kuin pyhimpiä herkistelyjäkään (O´ Come All Ye Faithful ja O´ Little Town of Betlehem).

Christmas in the Heart ei ole ehkä kaikkein muistettavimpia joululevyjä, mutta Dylanin raspikurkkuinen ja vaihtoehtoinen kiekko herättää ihmetyksen sekaista hyvää tuulta. Mikä parasta, Dylan ei ole alentunut ilmeisimpiin duettoihin eturivin nykyvokalistien kanssa, vaan on tehnyt kaiken omaan jääräpäiseen tyyliinsä.

Hannu Kylkisalo


Körttivirsi kohtaa keskiajan

Vox Silentii ja Samuli Korkalainen:
Kuule minua. Herättäjä-Yhdistys 2009.

Kuule minua -levyllä Vox Silentii -yhtyeen naiset Hilkka-Liisa Vuori ja Johanna Korhonen laulavat yhdessä Samuli Korkalaisen kanssa körttivirsiä keskiaikaiseen tyyliin.

Molemmissa, näennäisesti kaukana toisistaan olevissa perinteissä, on yhteistä sävelmien polveileva kulku, viipyilevä, harras tunnelma ja koruttomuus. Yksiääninen säestyksetön laulu noudattaa keskiajan traditiota, ja laulusta muodostuu helposti syvää rukousta.

Jos näitä lauluja keskittyy rauhassa kuuntelemaan, voi todeta, että hengitys tasaantuu ja syvenee. Lauluissa on kirkkaiden ja puhtaiden sävelten lisäksi levollinen tunnelma, joka tarttuu. Esimerkiksi Soi virteni kiitosta Herran on ihanaa kuultavaa illan tullessa.

Eila Jaatinen


Talven taikaa Toscanassa

Sting: If on a Winter´s Night.
Deutsche Grammophon 2009.

Brittiläinen The Police -yhtyeen riveistä ja soolouraltaan tuttu Sting on paitsi ihmisoikeus- ja ympäristönsuojelu- myös talvi-ihminen.

Sting on voinut elää jo pitkään toiveidensa talvia, sillä rahasta ja vapaa-ajan asunnoista ei ole pulaa. Uuden levyn äärimmäisen askeettisessa ja pelkistetyssä kannessa Sting samoilee Toscanan lumisissa maisemissa koiransa kanssa ja leukaa pukee asiaan kuuluva talviparta.

Stingiltä toivottiin joululevyä, mutta hän halusi tehdä yleisemmän ylistyksen suosikkivuodenajalleen.

Kristillinen musiikkiperinne on albumin keskiössä. Sting on valinnut levylleen muun muassa 1400-luvun Brittein saarilta peräisin olevan kappaleen God Rest You Merry, Gentlemen ja saman aikaisesta Saksasta laulun Lo How a Rose E’er Blooming. Mukana on täysin tunnelmaan sulautuen myös esikristillistä aineistoa.

Soittajat ovat huippuluokkaa, ja sävyt yhtyvät rauhallisesti kansanmusiikin, jazzin, kirkkomusiikin ja popin akselilla.

Stingin talvilevy on yllättävän täysipainoinen kokonaisuus, jonka parissa voi viettää mietteliäitä hetkiä. Stingin perusihailijoille levy voi olla vieras ja sisäänpäin kääntynyt, mutta hiljentymiseen ja äärimmäisestä musikaalisuudesta nauttimiseen se on helposti hankittavaa ylellisyyttä.

Hannu Kylkisalo


Täytekakkua kermavaahdolla

Reijo Ikonen ja Lasse Riutamaa: Tenorissimo. Aikamedia 2009.

Tenorissimoksi ristityllä äänitteellä tenorit Reijo Ikonen ja Lasse Riutamaa laulavat osittain makeasti ja osittain koruttomasti kirjavan valikoiman lauluja.

Levyllä on niin Finlandia-hymni pitkän urkujohdanto-osan kera kuin myös O sole mio, johon on tehty hengelliset sanat. Vanha napolilainen lauluhan ei ole alun perin hengellinen ollenkaan.

Klassinen Panis Angelicus on sovitettu kaanoniksi. Ooppera-aariakin on mukana, Praise Ye Verdin oopperasta Attila.

Sovitukset ovat usein liian "kauniita". Kun laulu itse on jo äärimmäisen tunnelmallinen, ei siihen enää tarvittaisi helisevää harppua eikä nyyhkivää selloa.

Puhtaimman ja koruttomimman elämyksen tuottavat laulut Isä meidän ja Mua siipeis suojaan kätke.

Eila Jaatinen


Pappa Haydnin sinfonioita

Haydn: Early London Symphonies.
Sony Classical 2009.

Säveltäjä Franz Joseph Haydn on jälleen ajankohtainen, sillä hänen kuolemastaan on 200 vuotta.

Vaunusepän ja pesijän köyhään perheeseen vuonna 1732 syntynyt musikaalinen poika joutui kuusivuotiaasta toimimaan pikkupalvelijana, kunnes hänet lähetettiin Wienin Tapaninkirkon kuorokuluun, jossa hän sai perusteellisen musiikkisivistyksen.

Parin harhailuvuoden ja tilapäistöiden jälkeen Haydn palkattiin Itävalta-Unkarin mahtavan Esterhazy-ruhtinasperheen hovimuusikoksi. Vaikka hovisäveltäjä oli vain keittiön takana asuvaa palvelusväkeä, hän sai käyttöönsä hyvän orkesterin ja laulajat — ja ennen kaikkea vapaat kädet tehdä musiikillisia kokeita.

Ahkera Haydn loi hoviaikanaan mittavan tuotannon: sonaatteja, kvartettoja, oopperoita, messuja, lauluja ja oratorioita.

Viimeiset vuotensa Haydn vietti osin Lontoossa ja osin Wienissä juhlittuna säveltäjänä ja lopulta muistiltaan heikentyneenä vanhuksena.

Haydnin musiikille on ominaista selkeys ja vakaus sekä iloisuus ja ikävyys vuoron perään. Lontoossa sävelletyt sinfoniat olivat hänelle vielä kypsän iän uusi aluevaltaus, ja niitä soitetaan maailmalla edelleen runsaasti.

Yksi kauneimmista juhlavuoden äänitteistä on varmasti Haydn: Early London Symphonies, jossa Clevelandin orkesteria johtaa George Szell. Levyllä kuullaan muun muassa hauska Koska meitä käsketään teemaa varioiva sinfonia.

Eila Jaatinen


Epätavallisen kaunis enkelilevy

Anneliina Koskinen: De Angelis. Alba 2009.

Enkelin äänellä laulava Anneliina Koskinen on julkaissut hämmästyttävän aikamatkan meditatiiviseen rukouslauluun. Levyllään De Angelis (Enkeleistä) Koskinen laulaa yksiäänisiä, säestyksettömiä lauluja 100-luvulta barokkiin asti.

Levy alkaa 300-luvun hymnitekstillä, jota seuraa Aurinkohymni noin vuodelta 130.

Minimalistisesti kulkevat melodiat ovat rauhoittavia. Vaikeaksi ne tekee kiire: näitä rukouksia on kuunneltava samalla hiljaisella kärsivällisyydellä kuin millä ne ovat syntyneet ja vaeltaneet Euroopassa ristiin rastiin. Osa on päätynyt meillekin muun muassa Piae Cantiones -kokoelmissa.

Pieni voi kasvaa suuren synnyttäjäksi, kirjoittaa levyn tekijä, joka on tutkinut aineistonsa todella tarkkaan. Osa suomennoksistakin on hänen.

Kristallinkirkkaan sopraanolaulunsa lisäksi Koskinen soittaa viittä eri huilua ja viisikielistä kannelta. Laulut kertovat kristityn ikävästä ja ilosta maan matkalla. Enkelit, linnut ja lintuenkelit ovat herkkiä symboleita. Inkeriläinen vainajansaattolaulu on upea esimerkki läheltä kotoa.

Eila Jaatinen

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.