Jotain erilaista. Kojoottikuu on vaativaa ja erilaista musiikkiteatteria, jota Thibblin suosittelee pelkkiin viihdeformaatteihin kyllästyneille.
Musiikkiteatterin tähdestä johtajaksi
Espoon kaupunginteatterin tuore johtaja on kokenut teatterin ääripäät ja haluaa kertoa tarinoita, jotka menevät yleisön ihon alle.
Kuumin teatteritapaus 90-luvun alussa, varsinainen ilmiö, oli Svenska Teaternin trendejä hyödyntänyt Hype-musikaali.
Omaan aikaansa osunut esitys toi perinteisen teatterin näyttämölle kaikkea sitä, mitä sen raskaiden plyysiverhojen katveesta ei osattu odottaa: teknoa, vetävää tanssia, nuoruutta ja tuntemattomia, mutta pian kestotähdiksi nousevia esiintyjiä.
Yksi noista tuntemattomuuksista oli tänä vuonna Espoon kaupunginteatterin johtajana aloittanut Joachim Thibblin, nyt 39.
”Se oli uskomatonta aikaa 19-vuotiaalle. Elin melkein jet set -elämää.”
Turun Ruotsalaisen Teatterin johtajan paikalta Espoon kaupunginteatterin luotsaajaksi viime vuoden alusta siirtyneelle Thibblinille on totisesti ehtinyt tulla teatterista tutuksi sen ääripäät.
Musikaalihypen urbaani yleisö ja pienen ruotsinkielisen rannikkokylän saaristolaiset ovat olleet yhtä tärkeitä. Hän on saanut Teatterikorkeakoulussa näyttelijänkoulutuksen, mutta on nykyään myös bisnesmies ja perustanut yhdessä koomikko Andre Wickströmin kanssa tuotantoyhtiön.
Thibblin sanoo nojaavansa venäläisen näyttelijäntyön gurun, Konstantin Stanislavskin, oppeihin muutenkin kuin näytellessään.
”Stanislavskin oppien mukaan näyttelijän tulee aina tietää vastaus kysymyksiin miksi, minkä takia ja minne. Ne ovat ihan hyviä oppeja johtajallekin. Mutta rehellisesti sanottuna johtajan työssä näytteleminen joutuu toki jäämään syrjään.”
Näyttelijäminän pitäminen jäähyllä ei kuitenkaan häntä liiemmin haittaa.
”Aloitin teatteriharrastuksen jo lapsena ja heti alusta saakka nimenomaan teatteri kokonaisuutena, kaikki mitä siihen liittyi aina fyysisistä harjoituksista tuotantosuunnitteluun, kiinnosti, ei vain näytteleminen.”
Thibblin nostaa hattuaan espoolaisille, jotka 25 vuotta sitten päättivät perustaa teatterin toimintamallille, joka oli ja on edelleen ainutlaatuinen Suomessa.
”Espoon kaupunginteatterin tarkoitus on palvella espoolaisia, mutta se on merkittävä teatteri koko metropolialueen yleisölle kansainvälisen ohjelmistonsa ja kotimaisten uusien avauksien vuoksi. Teatterista puuttuu kiinteä näyttelijäjoukko, joten se on myös tärkeä pääkaupunkiseudun freelance-näyttelijöiden työllistäjä.”
Siirtyminen Espooseen ei ollut vaikeaa. Se oli Thibblinille kuin kotiinpaluu.
”Olen syntynyt täällä ja asunut täällä ne ihmiselämän kenties ratkaisevimmat vuodet eli yläasteen ja lukioajan. Tänne liittyy muistoja. Väitän tuntevani Espoon hyvin, vaikka paikallista yleisö en vielä kovin hyvin tunnekaan.”
Espoon kaupunginteatterin johtajan pestiin kuuluu paljon matkustamista, koska suuri osa teatterin ohjelmistosta koostuu kansainvälisistä vierailuista, joita johtaja käy poimimassa ohjelmistoon. Teatteri tuottaa vain kaksi omaa produktiota vuodessa.
”Maailmalla tehdään paljon teflonisia esityksiä, jotka eivät tule ihon alle. Toisaalta, joskus taas puuttuu taitoa. Minusta näyttelijäntyö on ennen muuta käsityöläisyyttä, jonka oppimiseen ei ole oikotietä. Näen todella paljon esityksiä ulkomailla ja täytyy sanoa, että harvoin sitä enää nykyään yllättyy tai liikuttuu mistään.”
Mutta silloin kun niin tapahtuu, Thibblin tarttuu toimeen. Nyt hän vetää innostuneena esiin paksun näytelmäkäsikirjoituksen. Kansilehdellä lukee Vår Klass eli Meidän luokka.
”Puolalaisen Tadeusz Slobodzianekin näytelmä sijoittuu toisen maailmansodan aikaan ja kuvaa pienen kylän koululuokkaa. Puolet oppilaista on juutalaisia, puolet katolisia. Näytelmä kuvaa sitä, miten maailmapolitiikan tapahtumat näkyvät lasten arjessa. Erittäin ajankohtainen aihe juuri nyt Euroopassa!”
Tukholmalaisen Teater Galeasenin esitys tulee vierailemaan Espooseen ja myöhemmin Espoon kaupunginteatteri tulee tekemään näytelmästä myös oman tulkintansa.
Ja tietysti Thibblin on erittäin ylpeä oman teatterinsa suursatsauksesta, Kojoottikuu-musikaalista. Sen jokaiseen osa-alueeseen aina Jussi Tuurnan säveltämää uutta musiikkia ja visuaalisuutta myöten on panostettu todella paljon.
Surrealistiset elementit ja suggestiivinen musiikki ovat jakaneet yleisön mielipiteitä, kuten Thibblinin mielestä hyvä esitys aina tekee.
”Kritiikit ovat mitä ovat, mutta taiteenlajin kehittäminen pitäisi huomioida esimerkiksi mediassa paremmin, se on aina riski, toisin kuin valmiin formaattimusikaalin ostaminen.”
Johtajana Thibblin sanoo olevansa kuuntelija. Hän ei halua valita ohjelmistoon esityksiä, jotka kuvaavat kaikki vain hänen makuaan.
”Silloin olisin epäonnistunut johtajana. Kaiken täällä esitetyn teatterin tulee olla laadukasta, muttei mitenkään minun näköistäni.”
Monipuolinen Thibblin pitää tärkeänä sitä, että Espoo pystyy tulevaisuudessakin pysymään virkeänä ja korkeatasoisena kulttuurikaupunkina. Siihen tarvittaisiin myös uutta teatteritaloa, jonka valmistelut ovat Thibblinin mukaan sujuneet viime aikoina hyvässä yhteishengessä kaupungin kanssa.
Nykyisessä toimessaan häntä ei arveluta oikeastaan mikään.
”Nyt kun olen toiminut johtajana, perustanut yhtiön ja saanut lapsia, on enää aika vähän asioita, joita työelämässä pelkään.”
Thibblin asuu perheensä luona Turussa, mutta hänellä on asunto myös Espoossa. Vapaa-aikansa hän viettää mieluiten perheen kanssa pienellä maatilallaan Turun lähellä. Tärkein harrastus on ruuanlaitto puhtaista lähiraaka-aineista.
”Minulla ei ole lempiruokaa, mutta sanon, että mieluiten valmistan ja syön onnellista ruokaa.”
Kuka?
Teatterinjohtaja-näyttelijä Joachim Thibblin, 39
Mitä?
Aloitti Espoon kaupunginteatterin johtajana vuoden 2014 alussa.
Missä?
Kansainvälisen teatterin johtaja matkustelee ympäri maailmaa hakemassa vaikuttavia esityksiä espoolaisyleisölle. Kotikonttori löytyy Revontulinäyttämön kupeesta Tapiolasta.
Motto?
Komedia avaa ihmisten sydämet.
Jaa tämä artikkeli: