Muslimeille samat kansalaisoikeudet
Monet muslimit ovat Suomen kansalaisia. Heidän ”oma maansa” on siis ilman muuta tämä maa. He eivät ole mitään edustajia taikka lähettiläitä muista maista. Heidän kotimaansa eli Suomen laki takaa uskonnonvapauden. Mielipidekirjoituksissa nämä asiat unohtuivat sekä moskeijan kannattajilta että vastustajilta.
Eikö se riitä, että näillä muslimeilla on Suomen kansalaisuus? Ovathan hekin tasavertaisia lain edessä. Kuuluvatko he sitten tähän yhteiskuntaan vai ovatko he jollakin tavalla vieraita tässä maassa?
Siispä: maassa maan lailla.
K Tai
Raimo Ilaskivi vastustaa moskeijan rakentamista Helsinkiin sillä perusteella, että Suomen luterilainen kirkko ei saisi rakentaa kirkkoa ”johonkin muslimimaahan”. Useissa muslimimaissa on kuitenkin merkittäviä kristittyjä vähemmistöjä. Maailman suurimmassa muslimimaassa, Indonesiassa, asuu yli 20 miljoonaa kristittyä. Arabiemiirikunnissa on tusinoittain seurakuntia kattaen koko kristinuskon kirjon anglikaanisesta kirkosta Intian ortodoksiseen seurakuntaan. Turkissa toimii muun muassa suomalainen luterilainen seurakunta.
Siinä Ilaskivi on oikeassa, että tässäkin asiassa tulisi toimia ”maan tavalla”. Minulle tärkeitä maani tapoja ovat ihmisoikeuksien kunnioitus sekä uskonnon ja omantunnon vapaus. On absurdia ajatella, että suomalaisten muslimien oikeuksia uskontonsa harjoittamiseen pitäisi säätää heidän ”omien maidensa” ihmisoikeustilanteiden perusteella. Tulisiko siis senegalilaistaustaisen muslimin saada harjoittaa uskontoaan Suomessa helpommin kuin sauditaustaisen muslimin? Miten tulisi suhtautua muslimeihin, jotka pakenevat uskontoonsa liittyvää vainoa? Minkälaiset oikeudet uskontonsa harjoittamiseen tulisi olla muslimeilla, joiden ”oma maa” yksinkertaisesti on Suomi?
Ennakkoluuloja yhteiskunnassamme voidaan vähentää vain avoimella vuoropuhelulla ja aidolla kiinnostuksella ihmiskunnan monimuotoisuutta kohtaan. ”Muslimien maailmanvalloitukseen” perustuvien uhkakuvien luominen on askel täysin väärään suuntaan.
Minna Lyytikäinen
Jaa tämä artikkeli: