Musta hartaus Kauklahdessa

Musta hartaus Kauklahdessa

Lähdin kiirastorstaina hyvillä mielin Kauklahden kappelin iltahartauteen. Ajatukseni oli, että voisin kauniissa kappelissa rauhoittua vastaanottamaan pääsiäistä. Toivoin tuntevani lämpöä, rauhaa sekä iloa.

Tilaisuuteen oli kuitenkin rakennettu musta draaman kaari; ei hymyilevää tervetulotoivotusta, kaikki hyvin vakavaa. Kynttilöiden sammuttamista, alttarin tyhjennyssiivous kun samaan aikaan olisi pitänyt kuunnella kertomusta. Kaikkien valojen sammuttaminen – ei mitään hyvän pääsiäisen toivotuksia.

Ymmärrän kiirastorstain tapahtumat, mutta tilaisuus meni yli ymmärrykseni. Paikalla oli myös lapsia. Yksi pieni taapertaja onneksi jakoi ilonsäteitä. Kadutti todella, että saavuin paikalle.

Kirkon pitäisi mielestäni tuoda ihmisille turvaa, lohtua sekä iloa. Toivottavasti paikalla ei ollut ketään masennuksesta kärsivää.

Pettynyt

 

Musiikki herättää tunteita

Nimimerkki Pettynyt ei saanut Kauklahden kappelin kiirastorstain iltakirkosta lämpöä, iloa eikä lohtua. Toimin itse tuossa tilaisuudessa kanttorina. Olen kovin pahoillani, että nimimerkkikirjoittajan kokemus ei ollut hänen odotustensa mukainen. Kokemus ei selittelyillä muuksi muutu, mutta haluan silti hieman valottaa iltamme taustoja.

Kiirastorstain aiheena on ehtoollisen asettaminen. Ehtoollisessa on toki aina läsnä pääsiäisaamun ilo, mutta kirkkovuoden kokonaisdraamassa kiirastorstai-ilta johtaa meidät pitkäperjantain mustaan maisemaan.

Kirkkokäsikirjan mukaisesti ilmensimme sitä tilaisuuden lopussa kynttilöiden sammuttamisella, alttarin pukemisella mustaan ja urkujen vaikenemisella. Hyvää pääsiäistäkään ei (vielä!) toivotettu. Tarkoituksenamme ei ollut kuitenkaan, että pitkäperjantain läheisyys värittäisi koko tilaisuuden mustanpuhuvaksi. Rauhallista, valoisaa yleissävyä tavoittelimme.

Olen vuosien varrella huomannut, että erityisesti rauhallinen musiikki synnyttää kuulijoissa yllättävän monenlaisia tuntemuksia. Yksi kokee sen vaaleanpunaisena ja lohdullisena, toinen siniharmaana ja surullisena. Ehkä sama pätee myös tilaisuuksien kokonaissykkeen suhteen. Jollekin iltamme Kauklahdessa saattoi olla rauhoittava ja hoitava, mutta Pettyneelle synkkä ja iloton. Pehmeän, valoisan rauhallisuuden luominen on ilmeisen vaikea laji.

Koska emme taatusti ole täydellisiä, otamme kiitollisuudella palautetta vastaan. Aina on kehittämisen varaa.

Petri Koivusalo

kanttori

Jaa tämä artikkeli: