Työ ilman riitaa. – Olemme varsin erilaisia ihmisiä. Saari on optimistinen muusikko ja runoilija, minä taas olen pessimistinen hyytävien dekkareiden kirjoittaja. Olemme kuitenkin saman aikakauden ihmisiä ja nauramme samoille asioille, sanoo Juha Numminen (oik.).
Musta höyhen kutittaa aivoja
Kaksi konkaritoimittajaa on kirjoittanut yhdessä ”ajattelevan ja tuntevan lukijan dekkarin”, jossa ei juuri saumakohtia huomaa. Miten sellainen temppu onnistuu?
Teksti Eira Serkkola
Kuva Aki-Pekka Sinikoski
Mauno Saari ja Juha Numminen , jotka ovat tunteneet toisensa 1960-luvulta lähtien ja työskennelleet samoissa valtalehdissä, tapasivat kesäkuussa 2011 lounaalla. Syntyi idea kirjasta.
– Heinäkuussa tiesimme, että Musta höyhen tulisi olemaan rikosromaani. Pääteemana olisi äärioikeiston ja rasismin nousu Suomessa ja eri puolilla Eurooppaa. Sen jälkeen Saaren aivoissa syntyi tarina m/s Nordlandian matkasta noutamaan pakolaisia, Numminen kertoo sähköpostihaastattelussa Raumalta.
Kirjoitustyötä liikkeelle sysääviä tapahtumia olivat perussuomalaisten murskavoitto eduskuntavaaleissa 2011, uutiset rasismin noususta, Anders Behring Breivikin hirmutyöt Norjassa ja laajenevat pakolaisongelmat, jotka kärjistyivät erityisesti Somalian kärsimysnäytelmässä.
– Pidimme pitkiä palavereita ravintoloissa, kahviloissa, tarinan tapahtumapaikoilla eri puolilla Helsinkiä ja toistemme kodeissa. Olimme muutenkin yhteydessä päivittäin. Saari kirjoitti jokaisesta palaverista muistion.
Myöhemmin syksyllä miehet pitivät parin viikon kirjoitussession Punkaharjulla. Sen jälkeen kumpikin jatkoi työtä omalla tahollaan. Tekstimassat vilahtelivat ahkerasti tietokoneiden välillä, ja kumpikin muokkasi toisen tekstiä punakynä viuhuen.
– Työtä helpotti, että jaoimme tarinan alusta lähtien karkeasti kahteen aihepiiriin. Saari keskittyi tapahtumiin Somaliassa ja m/s Nordlandialla. Minä kirjoitin etupäässä rasismi-Suomen tapahtumista ja palmikoin tarinat yhteen, Numminen kuvaa.
Kaikesta kokemuksesta oli työssä hyötyä. Numminen sanoo käyttäneensä yli 50 vuoden toimittajauran aikana kertyneitä tietojaan median ja poliisin tomintatavoista, suomalaisen politiikan kiemuroista, kotoisesta rasismistamme ja eri ihmistyypeistä. Saari paneutui ”journalistisella intohimolla ja tarkkuudella” Somalian kysymykseen, Afrikan maantieteeseen, yleismaailmalliseen pakolaisongelmaan, merenkulkuun sekä äärioikeiston nousuun Euroopassa.
Huhtikuussa 2012 kirjailijakaksikolla oli valmiina 551-sivuinen käsikirjoitus. Sen piti oleman ”jännittävä ja kiinnostava rikosromaani, joka pureutuu ihmisten kautta tämän hetken tärkeisiin tapahtumiin mutta jossa ei ole hitustakaan pamfletin sävyjä”.
Ja sellaisen he saivat aikaan.
Jaa tämä artikkeli: