
Kohtaaminen. Vilho Jokinen musisoi yhdessä Uli Kontu-Korhosen ja Päivi Hakomäen kanssa.
Muusikko laulaa ihmiselle, ei potilaalle
Aina ei tarvita sanoja. Jutella voi musiikinkin avulla.
Juuri neljä vuotta täyttänyt Vilho Jokinen istuu Jorvin lastensairaalan infektio-osaston korkealaitaisessa sairaalasängyssä. Kun muusikko Uli Kontu-Korhonen ojentaa pojalle kanteleen, tämän ilme kirkastuu. Olarin seurakunnassa kanttorina työskentelevä Päivi Hakomäki seisahtaa sängyn päätyyn ja alkaa näppäillä sointuja omasta kanteleestaan. Vilhon katse liimautuu soittimeen, ja pian myös sängyn vieressä istuva äiti, Sofia Jokinen, laulaa mukana tuttua lastenlaulua.
Vilho Jokisen mielestä hauskinta musiikkituokiossa on sadeputki, suuri puinen putki, joka helisee käänneltäessä. Musiikki on hänelle tärkeää.
”Olin kesällä isän kanssa katsomassa Hevisaurusta. Tykkään niistä tosi paljon”, hän kertoo.
Musiikkituokioiden tavoitteena on tuoda sairaille potilaille iloa ja lohtua. Musiikin avulla luodaan kontakti myös niihin potilaisiin, joihin ei muuten saada yhteyttä. Musiikki avaa paljon sellaisia ovia, joihin sanat eivät pysty.
”Tilanne on intiimi ja herkkä. Tämä on ihmisten kohtaaminen, jossa musiikki on kommunikaation väline”, sairaalamuusikon töitä pitkään tehnyt Uli Kontu-Korhonen sanoo.
”On ihanaa nähdä, miten esimerkiksi lapset heittäytyvät tilanteeseen ja innostuvat”, Hakomäki jatkaa ja toteaa, että kyseessä ei ole musiikkiesitys. Muusikot ovat potilaan luona kyläilemässä.
Muusikoilta potilashuoneissa musisointi vaatii kykyä inspiroida. Tilanteet muuttuvat nopeasti ja musiikkituokion eteneminen riippuu paljon potilaasta sekä tämän kunnosta. Kontu-Korhonen ja Hakomäki korostavat, että oma herkistyminen pitää pystyä pitämään tilanteen ulkopuolella.
”Muusikon kyynelehtiminen ei auta ketään.”
Myös hoivalaitosten henkilökunnalla on tärkeä rooli osana musiikkituokioita, sillä he kertovat päivän alussa muusikoille, minkä huoneiden potilaat jaksavat ottaa vieraita vastaan.
Musiikkia hoivalaitoksissa -hankkeen puitteissa musiikkituokioita on järjestetty myös muun muassa Hopeakuun palvelutalon dementiaosastoilla sekä Omenatarhan palvelutalon muistisairauspotilaiden ja kehitysvammaisten kanssa. Hankkeessa toimii aktiivisesti neljä Olarin seurakunnan kanttoria.
”Haemme tällä työllä uusia avauksia kanttorin työhön. Sen sijaan, että odotamme ihmisiä kirkolle, menemme itse heidän luokseen”, hankkeen vetäjä, kanttori Sari Rautio kertoo.
Hanke saa vuoden 2013 ajan rahoituksensa Espoon seurakuntayhtymän Korsi-projektilta. Hankkeessa mukana olleet kanttorit jatkavat musiikkityötä hoivalaitoksissa vuonna 2014 siten, että jokainen heistä tekee kahdeksan hoivalaitoskäyntiä vuodessa. Lisäksi mukana toimii vapaaehtoisia muun muassa Wähäpaimen -kuorosta.
Jaa tämä artikkeli: