Myös vammaiset kohtaavat syrjintää
Luin kyllästyneenä artikkelia Teit sitten pennun ulkomaalaisen kanssa (K&k 8. 7.).
Tuntuu, että keskustelu erilaisuudesta jauhaa jatkuvasti vain ja ainoastaan maahanmuuttajien ja heidän jälkeläistensä ympärillä.
Minulla on ihana 6-vuotias lievästi kehitysvammainen tytär, jonka ulkonäöstä ei vammaa huomaa. Elän joka päivä kommenttien keskellä, kun lastani arvostellaan. Kaupassa käydessämme lähes joka kerta joku, yleensä keski-iän ylittänyt, huomauttaa lapseni taidoista tai käytöksestä. Juuri äsken sain taas Kannelmäen Prismassa kuulla, kun harjoittelimme rullaportaihin menoa: ”Kuinka noin iso lapsi ei osaa edes rullaportaita käyttää.” Nämä kommentit eivät todellakaan lisää lapseni innostusta harjoitella uusia asioita. Pahaa mieltä aiheutuu koko perheelle.
Joten todellakin toivon, että jonain päivänä aukeaa keskustelu siitä, että myös kehitysvammaiset ovat tavallisia ihmisiä. Tällä kirjoituksella haluan kertoa, että rasismia kohtaamme myös me ihan tavalliset suomalaiset ihmiset. Meidän tilanteestamme ei vain kukaan ole kiinnostunut. Kehitysvammaisia ei kukaan ole puolustamassa toisin kuin maahanmuuttajia.
Lapsensa etujen puolesta taisteleva suomalainen äiti
Jaa tämä artikkeli: