Myrskyä ja aurinkoa
Tapaan käydä kesälomilla saaristossa. Joka kesä tekee mieli palata Turunmaan saaristoon ja Saaristomeren kansallispuistoon. Keskikesän tyyni päivä luotojen keskellä, vain merilokit kirkuvat, ympärillä avaruus ja rauha. Tuntuu kuin maa ja taivas kohtaisivat.
Saariston pienet kappelit ja niiden hyvin hoidetut hautausmaat ovat tulleet tutuiksi. Kappeleihin liittyy oma, kiehtova historiansa. Hautausmaat kertovat meille poisnukkuneista. Monet on meri vienyt. Muistotaulut saariston kappeleissa ja haudoilla kertovat rohkeudesta, auttamisesta ja uhrautumisesta.
Karikkojen ympäröimä Utö on todistanut monia tragedioita. Joulu 1947; amerikkalainen rahtialus ajautuu talvimyrskyssä Utön edustalla karille. Laivan miehistöstä osa pelastautuu läheisille luodoille. Saaren asukkaat lähtevät jäätävää lumimyrskyä uhmaten pelastamaan laivalle jääneitä, joista suuri osa ehtii menehtyä. Kiitostaulu ja kymmenhaarainen kynttelikkö saaren rukoushuoneessa muistuttavat hädästä, auttamisesta ja kaukaa tulleiden kiitollisuudesta.
Nötön saarella kauniin hautausmaan keskellä on pienenpieni kahdeksankulmainen kappeli. Sen omistavat saaren asukkaat, ei seurakunta. Kappelin historia liittyy sekin haaksirikkoon lähes kolme vuosisataa sitten. Saaren asukkaat tarjosivat turvan saaren edustalla haaksirikkoutuneen hollantilaisen kauppa-aluksen matkustajille. Pelastettujen joukossa ollut aatelisrouva lahjoitti saarelaisille rahat, joilla kappeli 1750-luvulla rakennettiin.
Suomen ehkä luonnonkauneimman saaren, Jurmon, asukkaat kunnostavat omaa kappeliaan talkoovoimin. Valkoinen kappeli loistaa hehkuvassa auringonvalossa, timpuri rakentaa uutta kellonpidikettä. Monet haudat on kukitettu, ja kaikesta näkyy huolenpito. Muutaman kymmenen hengen yhteisö pitää huolta omistaan.
Elämä saaristossa on koetellut ihmisiä, heistä on otettu mittaa. Yhtä aurinkoista päivää kohti on vähintään yhtä monta myrskyä. Ihmisillä on ollut tukenaan omat pienet yhteisönsä, uutteruutensa, arvonsa ja uskonsa. Vielä tänäänkin saaristossa saattaa aistia ne ominaisuudet, joilla asukkaat ovat pärjänneet vaikeissa olosuhteissa. Karuissa oloissa vahvuutena on ollut nöyryys meitä ihmisiä suurempia voimia kohtaan.
Tuomas Aho
Kirjoittaja on asianajaja Espoon Olarista
taho.kirjoitus@gmail.com
Jaa tämä artikkeli: