Myyttejä kirkosta
Kirkko on rikas, kirkossa on huono työilmapiiri, kirkko on täynnä pedofiilejä. Julkisessa keskustelussa kirkosta liikkuu sitkeitä mielikuvia. Niillä on omat lähtökohtansa, mutta suhteellisuudentaju on usein kateissa.
Ei kirkko ikävä kyllä niin rikas ole kuin kuvitellaan, vaan oikeastaan taloudellisissa vaikeuksissa. Esimerkiksi suuri kiinteistöomaisuus on enimmiltään satojen vuosien aikana rakennettua omaa toimitilaa, ennen muuta kirkkorakennuksia, joiden ylläpito niiden kulttuurihistoriallista arvoa vastaavassa kunnossa on taloudellisesti raskas taakka.
Kirkolla on myös satojen miljoonien sijoitusomaisuus. Useimmiten ei huomata tai muisteta, että tämä omaisuus on lähes kokonaan kirkon eläkerahastoa, joka on tosiasiassa liian pieni. Kirkko heräsi aivan liian myöhään säästämään tulevia eläkkeitä varten. Monet talousviisaat ennustavat, että eläkepommi räjähtää kirkon silmille parissakymmenessä vuodessa, kun tulot pienenevät eivätkä säästöt riitä.
Toinen jankutuksen aihe – merkitykseltään toki pienempi – on ollut se, kuinka huono työilmapiiri kirkossa on. Kirkon työpaikoilla kuten muuallakin on omat ongelmansa, sitä ei sovi kiistää. Erilaiset selvitykset ja tutkimukset kuitenkin osoittavat, ettei kirkko ole keskimäärin sen ongelmallisempi työyhteisö kuin muutkaan. Mielikuvalta on vaikea katkaista siipiä ja se jatkaa omaa elämäänsä, vaikkei sille todellisuuspohjaa olisikaan.
Työpaikkana kirkko on ihmisten yhteisö siinä kuin muutkin. Siltä näytetään kuitenkin edellytettävän jotakin erityistä pyhyyttä tai täydellisyyttä.
Ihan näyttää siltä kuin keskustelu lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä saisi samankaltaisia piirteitä. Ikään kuin kirkko olisi täynnään pedofiilejä eikä sen toimintaan oikein uskaltaisi lapsiaan viedä.
On surullista ja valitettavaa, että kirkon piiristä on löytynyt lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyviä tapauksia. Siinäkään mielessä kirkko ei ikävä kyllä ole muita inhimillisiä yhteisöjä virheettömämpi. Siinä ei ole mitään puolustettavaa, ja kaikki mahdollinen on tehtävä tällaisten rikosten perkaamiseksi.
Ihan yhtä surullista ja ikävää on myös se, että kouluissa tai urheiluseuroissa on tapahtunut vastaavia rikoksia. Ei niissäkään ole mitään puolustettavaa, ja kaikki mahdollinen on tehtävä niiden perkaamiseksi. Koko koululaitosta tai urheiluelämää ei kuitenkaan pidä leimata joidenkin sairaiden tai rikollisten ihmisten takia.
Seppo Simola
päätoimittaja
Jaa tämä artikkeli: