Naapuriapu tulee nyt takaisin
Yhteisvastuukeräyksen vetäjä Tapio Pajunen kysyy, mitä hyvää sinä voisit tehdä toiselle ihmiselle.
Ketä minun pitää auttaa?
Heitä, jotka kohtaan omassa arjessani? Vai kehitysmaiden ihmisiä, joita en koskaan tapaa, ja joiden arkitodellisuus ei kosketa omaa elämääni?
Yhteisvastuukeräyksen keräysjohtaja Tapio Pajunen lupaa, että ensi sunnuntaina alkava keräyskampanja haastaa suomalaiset miettimään kysymystä.
Yhdessä kampanjajulisteessa mustaihoinen tyttö ja vaalea suomalaispoika seisovat rinnakkain tummien pilvien alla. Teksti kysyy, ovatko lapset "Jumalan selän takana" vai "sinun silmiesi edessä".
Hyväntekeväisyyteen liittyvien tutkimusten mukaan lahjoittajat suosivat itselleen läheisiä auttamiskohteita. Kärkitiloja pitävät muun muassa hoitomenetelmiin ja sairauksien parantamiseen sekä lasten auttamiseen liittyvät kohteet.
"Rahan tai muun panoksen antaminen lähtee aina omasta maailmankuvasta ja eettisestä perustasta", Pajunen sanoo.
Joskus kaukainen hätä vyöryy olohuoneisiin saakka. Viisi vuotta sitten Haitin maanjäristys surmasi yli 200 000 ihmistä ja jätti kaksi miljoonaa kodittomiksi.
Haiti nousi Yhteisvastuukeräyksen kohteeksi, ja keräys aloitettiin poikkeuksellisesti jo tammikuussa. Vuoden 2010 keräystulos oli kaikkien aikojen paras, 6 802 896 euroa.
Keräystuotoilla parannettiin hauraan maan ruokaturvaa, ja Kirkon Ulkomaanapu rakennutti Haitiin kouluja.
”Valtavan paljon on tehty, mutta hurjasti on vielä tekemättä. Siksi nostamme nyt Haitin uudelleen keräyskohteeksi”, Pajunen sanoo.
Vuoden 2015 Yhteisvastuukeräys jatkaa lasten koulutuksen tukemista Haitissa. Se tarkoittaa paitsi uusien koulujen rakentamista ja opetuksen laadun kehittämistä, myös kodin ja koulun välisten yhteistyöverkostojen luomista. Ne tukevat perheitä, jotta vanhemmat pystyvät lähettämään lapsensa kouluun.
”Köyhissä oloissa koulunkäynti tarkoittaa usein sitä, että lasten työpanos on poissa perheen hyvinvoinnista.”
Kotimaisena kohteena on Tampereen seurakuntien vuonna 2006 aloittama vapaaehtoisen auttamisen verkosto Suurella Sydämellä. Keräyksen tavoitteena on verkoston kehittäminen ja laajentaminen valtakunnalliseksi.
Suurella Sydämellä -vapaaehtoisverkosto toimii tällä hetkellä noin 40 paikkakunnalla. Nettipalvelun kautta voi liittyä vapaaehtoiseksi ja tutustua tarjolla oleviin vapaaehtoistehtäviin sekä pyytää apua omaan arkeensa.
Kullakin paikkakunnalla toimii koordinaattori, joka ottaa vastaan vapaaehtoiseksi ilmoittautuvia ja ohjaa verkoston saamat avunpyynnöt sopiville vapaaehtoisryhmille. Auttamassa on sekä vapaaehtoisia että ammattilaisia.
”Tehtävien kirjo on laaja ja vaihtelee kovasti paikkakunnittain. Haluamme tarjota myös nuorille vapaaehtoistyötä, jonka he kokevat mielekkääksi”, Pajunen sanoo.
Espoon vapaaehtoisverkosto liittyi mukaan Suurella Sydämellä -hankkeeseen vuonna 2014. Kaikkiaan yli sata seurakuntien, kolmannen sektorin ja Espoon kaupungin toimijaa muodostavat tähän saakka laajimman paikallisen Suurella Sydämellä -verkoston.
Yhteisvastuukeräys pyrkii aina taloudellisen tuloksen lisäksi myös vaikuttamiseen ja yhteiskunnallisen keskustelun herättämiseen. Nyt tavoitteena on Pajusen sanoin ”vanhanmallisen naapuriavun” tuominen takaisin.
”Olemme tässä pakon edessä. Meidän on ratkaistava, miten pidämme huolta heistä, jotka eivät selviydy yksin, eivätkä saa entiseen malliin apua julkiselta palvelujärjestelmältä”, Pajunen korostaa.
Vaikka vapaaehtoisapu ei ole taloudellista auttamista, se voi Pajusen mukaan auttaa vähäosaisia monien taloudellisia kustannuksia aiheuttavien tilanteiden yli. Pajunen luettelee ajatuksen tueksi koko joukon Suurella Sydämellä -verkoston kautta toteutuneita esimerkkejä.
Yksin asuva ihminen saa koiran ulkoiluttajan sairaalahoitonsa ajaksi.
Koordinaattori välittää tiedon ulkoilukaveria tarvitsevasta vanhuksesta vapaaehtoisille, jotka ovat ilmoittautuneet sen kaltaisiin tehtäviin.
Kuusi parturi-kampaajaa leikkaa yhtenä päivänä neljänkymmenen diakoniatyön asiakkaan hiukset.
Verkostoon liittyneen yrityksen henkilökunta järjestää paikkakunnan varattomille ihmisille joulujuhlan.
Pajunen tähdentää, että vapaaehtoisapu ei korvaa julkista palvelujärjestelmää, vaan toimii sen rinnalla. Vastuun kantaminen lähimmäisistä kuuluu sekä yksittäiselle ihmiselle että julkiselle vallalle.
"Työnjaon oikeellisuuden ratkaisee se, tuleeko avun tarvitsija autetuksi."
Pajusen hihassa on vielä yksi haastava kysymys: onko "vapaaehtoistyö" oikea sana kuvaamaan lähimmäisen auttamista? Pajunen siteeraa vastaukseksi Jeesuksen antamaa rakkauden kaksoiskäskyä: rakasta Jumalaa koko olemuksellasi ja lähimmäistä niin kuin itseäsi.
"Lähimmäisen rakastaminen on tehtävämme kristittyinä. Tämä helposti unohdetaan", Pajunen sanoo.
Entä kysymys, jonka Yhteisvastuukeräys heittää suomalaisten pohdittavaksi: kumpaa pitää auttaa, pellavapäistä poikaa vai mustaa pikkutyttöä?
"Jos joutuisin leikkimään Jumalaa ja päättämään, kumpi saa avun, en pystyisi elämään sen kanssa", Pajunen vastaa.
Jaa tämä artikkeli: