Työelämän stressitilanne voi nostaa hankalat käyttäytymismallit pintaan. Joskus on tarpeen olla sopivasti hankala. Kuva: Harri Vaalio
Näin kesytät hankalan tyypin
Puhutaan avoimesti hankalista ihmisistä ja kohdataan hankaluus myös itsessämme, ehdottaa psykologi Satu Kaski.
Vaatii rohkeutta todeta, että joku ihminen on hankala. Varsinkin jos itse on mielenterveystyön ammattilainen ja tottunut puhumaan ihmisen käyttäytymisestä ammattitermeillä. Hienoinkaan psykologinen teoria ei kuitenkaan auta, kun lähellä oleva ihminen kiusaa tai tekee elämän muilla tavoilla sietämättömäksi.
"Silloin voi olla syytä todeta, että ihminen on yksinkertaisesti hankala", haastaa psykologi Satu Kaski.
Kaskelta ja koulupsykologina toimivalta kollegalta Vesa Nevalaiselta ilmestyi viime keväänä teos Ikävät ihmiset (Kirjapaja). Kirja on syntynyt pitkälti tekijöiden kokemuksista käytännön työelämässä. Heidän mukaansa hankalat tyypit marssivat esiin esimerkiksi työpaikkojen kriisi- ja muutostilanteissa.
Hankala voi olla monella eri tapaa
Kaikki taitavat tuntea jonkun suurten tunteenpurkausten draamakuningattaren, laskelmoivan eripurankylväjän tai selkärangattoman "joo joo" -tyypin. Hankala saattaa olla myös tilanteesta ja paikasta toiseen kiitävä jokapaikan höylä tai aikaansaamaton jumittaja. Edelleen jokaisen lähipiirissä lienee marttyyri tai pilkuntarkka perfektionisti, joka kieltäytyy kaikesta avusta ja tuesta.
Kaski ja Nevalainen listaavat kirjassaan kaikkiaan 18 hankalaa ihmistyyppiä. He painottavat, ettei tyyppejä tule lukea liian vakavamielisinä persoonallisuuskuvauksina, vaan enemmänkin kärjistyksinä ihmisten tyypillisistä hankalista toimintatavoista.
Hankaluuden siemen saattaa piillä persoonallisuuden piirteissä kuten korostuneessa tunnollisuudessa, mutta kenenkään persoonallisuus ei itsessään ole hankala.
"Hankaluus voi olla piirre, joka alkaa kukoistaa sille otollisissa olosuhteissa", Kaski jatkaa. Kun stressikuorma kasautuu liian suureksi, moni meistä kaivaa esiin sisäisen hankalan veikkonsa, joka on tavallisesti piilossa persoonallisuutemme pimeissä syövereissä.
Hankala käytös opitaan
”Hankalan” leiman lyöminen ihmisen otsaan auttaa yhtä vähän kuin loputon toiminnan analysointi ja selittely. Hankalien toimintatapojen tunnistaminen voi kuitenkin olla askel kohti muutosta. Kaski rohkaisee puhumaan avoimemmin lähipiirin ihmisten hankalista piirteistä, ja toisaalta tunnistamaan avoimesti omat vaikeat toimintamallit.
"Kukaan ei synny hankalaksi, vaan vaikea käyttäytyminen on oppimisen tulosta. Toistamme varhain oppimiamme malleja usein tiedostamattamme, vaikka ne eivät enää toimisi nykyisessä ympäristössämme."
Esimerkiksi jyrääminen tai toisten jatkuva myötäily ovat toimintamalleja, jotka yksilö on kokenut jossain elämänsä vaiheessa toimiviksi. Riitaisassa perheessä elänyt on saattanut oppia, että kannattaa pitää puolensa ja jyrätä varmuuden vuoksi, ennen kuin toinen ehtii sanoa sanaakaan.
Toinen yksilö voi kehittää vastaavassa tilanteessa ikuisen jees-miehen tai -naisen toimintatyylin. Hänen lopullisista päämääristään, omista näkemyksistään saati toiveistaan ei pirukaan ota selvää.
"Oleellisinta on pysäyttää hankala käytös, tarvittaessa jämäkästikin", Kaski toteaa.
Hyvä väliintulo on suora mutta lempeä
Kovia keinoja kannattaa välttää hankalan ihmisen kanssa, koska ne johtavat usein siihen, että keinot kovenevat myös vastapuolella. Paras lopputulos tulee, kun väliintulo on hankalalle henkilölle myötätuntoinen ja lempeä. Huumoriakin voi käyttää apuna.
Avointa kysymistä käytetään vaikeissa tilanteissa harmittavan harvoin. Faktoja hankalasta käytöksestä ei lyödä pöytään arvailuin ja kuppilaparlamenttien spekuloinnein, vaan kyselemällä avoimesti ja tuomitsematta toiselta hänen käytöksensä syistä.
"Tässä voi helposti huomata, että jokainen meistä havainnoi maailmaa omien tulkintojensa kautta", Kaski painottaa.
Draamakuningatar uskoo, että hänen tunnemyräkkänsä perustuvat tosiasioihin, samoin jumittaja vannoo loppumattoman pohdinnan ja päättämättömyyden olevan mitä todellisuudentajuisin toimintamalli.
Tulkinnat voivat muuttua yhteisellä keskustelulla, mutta usein tie on hidas ja kivikkoinen. Hankala ihminen ei välttämättä ole lainkaan tietoinen siitä, miten raskaasti hän loukkaa ja vahingoittaa muita. Joskus palautetta voi antaa kokonainen ryhmä, ei vain yksilö.
"Suora, rauhallinen tunnepalaute voi toimia joissain tilanteissa", Kaski neuvoo.
Tutustu hankalaan puoleesi
Oman pään sisällä voi myös oppia kohtaamaan toisen hankaluutta toisin. Hankaluuden positiivisten puolien näkeminen on paljon käytetty keino, samoin vertaistuki eli kaverille kilauttaminen.
Joskus vaaditaan luovia ratkaisuja. Hankalat tyypit talttuvat huumorilla tai vaikka siten, että heidän edesottamuksensa jalostuvat osaksi mielikuvitusta. Lukemattomat ovat ne taideteokset, joita hankalat tyypit ovat innoittaneet!
"Kylmä fakta on kuitenkin se, että joskus on vain vaihdettava maisemaa päästäkseen eroon hankalasta tyypistä", Kaski pohtii.
Tällöin olisi kuitenkin hyvä, että henkilö saisi jonkinlaista palautetta käytöksestään. Muuten hän ei välttämättä huomaa, miten ihmiset katoavat yksi toisensa jälkeen hänen ympäriltään.
Kaski muistuttaa, että hankaluutta ei pidä yrittää tyystin nujertaa maailmasta. Hankalaksi miellettyä käytöstä tarvitaan sopivassa määrin omien rajojen vetämiseen ja vaikeissa sosiaalisissa tilanteissa selviämiseen.
Joidenkin ihmisten kannattaisi suorastaan harjoitella olemaan hieman hankalampia. Sen löytäminen voi alkaa siitä, että rohkeasti tutustuu omiin hankaliin puoliinsa.
Jaa tämä artikkeli: