Kirkosta saa apua ja tukea monenlaisissa elämäntilanteissa. Esimerkiksi pakolaisten auttaminen ei ole pois kirkon normaalista diakoniatyöstä. Kuva: Sirpa Päivinen
Näin kirkko auttaa suomalaisia aikuisia
Kirkko auttaa suomalaisia monin tavoin. Kirkko tarjoaa apuaan myös kirkkoon kuulumattomille.
Pakolaiskeskustelussa on esitetty väitteitä, joiden mukaan kirkko auttaisi vain pakolaisia eikä lainkaan kantasuomalaisia. Väite ei pidä paikkaansa.
Jos olet pulassa tai epätoivoinen, kirkon diakoniatyö auttaa hädänalaisia. Kirkossa diakoniatyön keskeinen tehtävä on toivon ja luottamuksen lisääminen ihmisten elämässä, kun tulevaisuus on epävarmaa ja elämä kriisissä. Diakonian vertaisryhmät ja mahdollisuudet kahdenkeskeisiin keskusteluihin tarjoavat joskus ulospääsyn umpikujasta.
Diakoniatyöntekijöillä oli viime vuonna lähes 150 000 asiakasta. Taloudelliset huolet olivat tavallisin syy ottaa yhteyttä diakoniatyöntekijään. Kirkko antoi viime vuonna suoraa taloudellista apua 7,7 miljoonaa euroa.
Entä jos rahat eivät riitä ruokaan? Seurakunnissa annetaan runsaasti ruoka-apua. Esimerkiksi työttömien ruokailuissa saa ilmaiseksi tai pikkurahalla usein lämpimän ruuan ja leipää.
Osassa seurakuntia järjestetään myös ruuanjakelua. "Ruokapankeista" jaettavat elintarvikkeet ja mahdolliset muut tuotteet saadaan lahjoituksina kaupoista, seurakunnan omina hankintoina sekä EU:n elintarviketuen kautta.
Ruuan jakaminen ei ole kuitenkaan vain nälän poistamista. Tarjoamalla mahdollisuuden syödä se yhdessä toisten kanssa seurakuntien diakoniatyö vastaa nähdyksi tulemisen tarpeeseen. Viime vuonna seurakunnissa kävi 458 300 ruokailijaa.
Tunnetko itsesi yksinäiseksi? Kirkon ystävätoiminta tai lähimmäistoiminta on perinteisintä diakoniaa. Ystävätoiminnassa mukana olevat vapaaehtoiset käyvät tapaamassa yksinäisiä, eri-ikäisiä ihmisiä.
Haluatko puhua ongelmistasi jonkun kanssa? Palvelevassa puhelimessa päivystävät reilut 2000 kirkon työntekijää ja vapaaehtoista ottivat viime vuonna vastaan yli 200 000 puhelua. Myös Palvelevaan nettiin voi myös kirjoittaa luottamuksellisesti asioistaan.
Entä jos tarvitset ihmistä joka kuuntelee? Seurakuntapastorit ja muut kirkon työntekijät kohtaavat suomalaisia elämän eri tilanteissa ja hetkissä, antavat keskusteluapua ja -tukea, ja papit ottavat rippejä vastaan.
Onko suhteesi umpikujassa? Seurakuntien perheneuvojat selvittelevät parisuhteeseen, perheeseen ja ihmisen henkilökohtaiseen elämään liittyviä kysymyksiä. Kirkon perheasiain neuvottelukeskuksissa kokoontuu usein myös erilaisia terapeuttisia ryhmiä. Neuvottelukeskuksissa on viime vuonna autettu yli 17 000 ihmistä.
Entä jos tapahtuu jokin isompi onnettomuus? Kirkon henkisen huollon valmiusryhmä toimii viranomaisten ja paikallisseurakuntien tukena suuronnettomuustilanteissa ja isommissa kriisitilanteissa. Henkisen huollon tehtävänä on antaa onnettomuuden uhreille ja heidän läheisillleen henkistä tukea.
Muista myös: sururyhmät, sairaalapastorit, vankilapastorit, merimieskirkot, kirkon päihdetyö, toiminta mielenterveyskuntoutujille, kirkon vammaistyö, kirkon vanhustyö, pienyrittäjien tukihankkeet. Lisätietoa auttamisesta mm. kirkon sivuilta.
Helsinkiläisperheissä rahat eivät riitä elämiseen
Helsingissä diakoniatyön asiakkaiden suurimmat tarpeet liittyvät tällä hetkellä arjessa selviämiseen. Taloudellisesti monilla perheillä on juuri nyt erittäin tiukkaa.
"Monen perheen ongelma on se, että rahat eivät yksinkertaisesti riitä elämiseen. Asuminen Helsingissä on kallista, ja jos on sairautta, velkoja, tai perheessä tapahtuu muuta suunnittelematonta, talous käy liian kireäksi", kertoo johtava diakoniatyöntekijä Anne Maria Maunuksela Helsingin seurakunnista.
Taloudellisen avun hakijat ovat Maunukselan mukaan usein myös työssäkäyviä perheitä, joiden kohdalle on vuosien myötä tullut liian monia haasteita.
Helsingin diakoniatyössä tartutaan akuutteihin ongelmiin, jotka koskettavat paikallisia ihmisiä. Uusia avauksia tehdään tarpeiden mukaan muun muassa erilaisten diakonian hankkeiden kautta.
"Projektit ovat joko seurakuntien omia tai rovastikunnallisia, useamman seurakunnan yhteisiä. Tästä esimerkkinä vaikkapa taloudellisen auttamisen projekti Itä-Helsingissä", Maunuksela kertoo.
Diakoniatyö on toisaalta vahvasti ammatillista työtä, toisaalta diakonian vahvana kulmakivenä on enenevässä määrin olla myös vapaaehtoisten rekrytoija, kouluttaja ja innostaja.
"Vapaaehtoistyö on iso voimavara, mutta se vaatii aina myös tukea ja koordinaatiota, mielekkäiden ja hyödyllisten tehtävien löytämistä ja ihmisten yhteen tuomista. Yksi esimerkki tästä voisi olla Raha-asioiden neuvonnan rinki, jossa haetaan vapaaehtoisia raha-asioiden neuvojia. Kiinnostus tehtävään on ollut suurta, koulutukset ovat juuri nyt meneillään", Maunuksela kertoo.
Diakoniatyö on yksi kirkon kivijaloista. Kirkon oman talouden heikkeminen vaikuttaa kuitenkin myös diakoniatyöhön. Diakoniatyö on osa seurakuntien työtä ja on samalla lailla säästöjen kohteena kuin muukin työ.
"Diakoniatyölle on kuitenkin selkeästi tarvetta ja työtä arvostetaan yhteiskunnassa. Joudumme miettimään tällä hetkellä tarkkaan, mihin resurssit riittävät. Haluaisin uskoa, että diakoniatyö ei ole se työmuoto, josta ensimmäisenä karsitaan, mutta olen realisti ja ymmärrän, että tässä tilanteessa joudumme, ja olemme jo joutuneet, vähentämään resurssejamme", Maunuksela toteaa.
Maunukselan mukaan diakonia on monella lailla melko näkymätöntä, työntekijätkään eivät pidä kovin paljon ääntä itsestään. Yksi erityisryhmä, joiden kanssa tehtävästä työstä monet eivät ehkä tiedä, ovat kehitysvammaiset ja aistivammaiset. Työtä tehdään kehitysvammaisten, viittomakielisten ja näkövammaisten parissa.
"Nämä ryhmät ovat erityisen haavoittuvia juuri silloin kun yhteiskunnan tukia leikataan, silloin erityisryhmät joutuvat taistelemaan entistä enemmän oikeuksiensa puolesta. Diakoniatyö ei ole pelkästään diakoniatyöntekijöiden tekemää työtä. Luen siihen laajasti kaiken diakonisen työn seurakunnissa, vapaaehtoistyö, perheneuvonnan ja vaikkapa sairaalapappien työn."
Jaa tämä artikkeli: