Nainen kuvassa
Yksinäisyyden teema. Iiu Susirajan puhutteleva Lahja-teos on parhaillaan nähtävissä Kanneltalon näyttelyssä. Joulukuusi on inspiroinut taiteilijaa jo hyvin nuoresta.

Yksinäisyyden teema. Iiu Susirajan puhutteleva Lahja-teos on parhaillaan nähtävissä Kanneltalon näyttelyssä. Joulukuusi on inspiroinut taiteilijaa jo hyvin nuoresta.

Nainen kuvassa

Yksinäisyys merkitsee omakuvistaan tunnetulle Iiu Susirajalle sekä apeutta että rauhaa.

Teksti Marjo Kytöharju
Kuva Iiu Susiraja

Mustiin pukeutunut hahmo makaa joulukuusen alla, seisoo nurkassa, on kontallaan pöydän alla, kantaa jakkaraa metsään ja makaa sohvalla rantapallojen ympäröimänä. Kanneltalon Yksinäisyyden kuvia -näyttelyssä esillä oleva taiteilija Iiu Susirajan Kaunis tuhmuus -kuvasarja koskettaa katsojaa.

Susirajan mielestä näyttelyn teemaan sopii hyvin hänen kuvasarjansa, josta henkii syrjässä oleminen ja yksinäisen ihmisen näkymättömyys. Hän aistii tässä ajassa paljon yksinäisyyttä, mikä huolestuttaa erityisesti nuorten kohdalla.

– Nuorten yksinäisyyden taustalla voivat olla vastoinkäymiset ihmissuhteissa, opiskelussa tai jossakin muussa. Siihen voi liittyä myös juurettomuutta. Ihmiset muuttavat paljon, eivätkä perhe- ja sukuyhteisöt ole enää niin tiiviitä.

– Syrjään joutuneiden nuorten maailma on usein siinä tietokoneen ruudulla. Kyseessä on maailmanlaajuinen ilmiö.

Iiu Susiraja on kokenut ajoittain itsekin yksinäisyyttä.

– Tunnen apeutta, jos haluaisin lähteä jonnekin, enkä saa ketään seuraksi. Tai jos on tapahtunut jotain kivaa, eikä ole ketään, jolle kertoa siitä. Myös sinkkuna oleminen välillä tosissaan kyllästyttää, vaikka tiedänkin, ettei parisuhteessa aina ole niin auvoista.

Toisaalta yksinäisyys merkitsee Susirajalle myös rauhaa. Hän tunnistaakin itsessään sekä eristäytyvän että sosiaalisen puolen.

– Tämä on niin paljon persoonasta kiinni. Yksinäisyys voi tuntua erityisen vaikealta ihmisestä, joka ei pysty olemaan yksin. Yksinolo tuntuu varmaan silloin pahimmalta jouluna ja muina juhla-aikoina. Yksinäisyyteen voi kuitenkin joku ajan myötä tottuakin.

Sosiaalinen media on tuonut ihmisille uusia kommunikointitapoja, mitä Susiraja pitää hyvänä asiana. Silti esimerkiksi Facebook on aiheuttanut hänessä ristiriitaisia tuntemuksia.

– Olin vuonna 2008 hetken aikaa Facebookissa, mutta pääni ei kestänyt sitä. Facebook tuntui minusta omituiselta valeympäristöltä. Kuukausi sitten menin sinne uudestaan, ja nyt olen osannut suhtautua siihen tavallaan leikkinä.

Turussa asuva taiteilija tunnetaan asetelmallisista omakuvistaan. Iiu Susiraja kuvasi jo pienenä perhettään, koiraansa ja kotiympäristöään. Kuvaaminen kuitenkin jäi, kunnes hän vuonna 2007 keksi Paasikivi-Opiston valokuvauslinjan ja pyrki sinne opiskelemaan.

Susiraja hankki silloin digitaalikameran ja alkoi kuvata itseään. Hän on toteuttanut kuvasarjansa pääasiassa vanhempiensa olohuoneessa, koska on kokenut tutun ympäristön parhaaksi kuvauspaikaksi.

– Kuvani saattavat näyttää helpoilta, mutta ne ovat vaatineet paljon ideointia. Lähtökohtana taiteessani ovat ihmissuhteet ja rakkaus, vaikka se voi kuulostaa kuviani katsottaessa oudolta.

Susiraja jatkoi valokuva-alan opiskelua ensin Turun taideakatemiassa ja sen jälkeen Kuvataideakatemiassa Helsingissä. Hänellä on nyt tekeillä Kuvataideakatemian opinnäytetyö, ja siihen liittyvä näyttely nähdään toukokuussa Kluuvin galleriassa.

– Olen alkanut pohtia, mitä tarkoittaa henkilökohtaisuus. Olen aina tuntenut itseni asetelmallisissa omakuvissani tietyllä tavalla objektiksi. Yllättäen viime aikoina tekemäni asetelmakuvat ovat tuntuneet henkilökohtaisemmilta kuin omakuvani. Kuvissa ei siis tarvitsekaan olla välttämättä läsnä konkreettisesti.

– Asetelmissa olen yhdistänyt kaksi toisilleen sopimatonta esinettä kuten sukset ja reikäleivän. Opettajani arveli, että tämäkin saattaa minulla liittyä ihmissuhteisiin.

Susiraja ei ole vielä varma, tuleeko Kluuviin omakuvia, vaikka ei hän ole aikonut kokonaan jättää niiden tekemistä.

– Haluaisin myös kokeilla joskus toisen ihmisen ottamista mukaan kuvaan. Kuvissa voisi olla vaikka mies taustalla, eräänlaisena rekvisiittana. Kuvaustilanne on kuitenkin sen verran intiimi, että toinen henkilö ei voi olla kuka tahansa.

Kuvista tullut kannustava palaute on antanut Iiu Susirajalle uskoa omaan työhön.

– Ihmiset ovat selittäneet, miten kuvani ovat tehneet vaikutuksen ja kertoneet omia tarinoitaan. Varmasti on silti niitäkin, jotka eivät pidä teoksistani, mutta en ole halunnut lukea, mitä niistä kirjoitetaan esimerkiksi netissä.

Kanneltalon Yksinäisyyden kuvia -näyttelyssä on Susirajan valokuvien lisäksi mukana Maarit Kotirannan serigrafiasarja, Anssi Pulkkisen video ja Malin Ahlsvedin vesivärisarjat. Taiteilijoiden töissä käsitellään eri näkökulmista yksinäisyyttä, yhtä ihmisenä olemisen peruskysymystä.

Teokset on valittu Helsingin taidemuseon kokoelmista. Kanneltalon näyttely on uusi versio Tennispalatsin puolen vuoden takaisesta, keskustelua herättäneestä Yksin-näyttelystä.

Yksinäisyyden kuvia 31.1. saakka Kanneltalon galleriassa, Klaneettitie 5. Avoinna ma–to 9–20, pe 9–18, la 10–16, su suljettu. Lisätiedot: kanneltalo.fi

Jaa tämä artikkeli: