Naispapit vauhdissa. Kirkon monet uudistukset ovat uuden tutkimuksen mukaan pitkälti naispappien ansiota. Kuva: Kaisa Rautaheimo / KuvaKotimaa
Naispapit muuttavat kirkkoa
Kirkossa naiset ovat uudistushaluisempia kuin miehet, väittää kirkkososiologi Kati Niemelä.
Suomen kirkkohistoriassa liberaali kanta on ensimmäistä kertaa tullut yleisimmäksi. Tämä käy ilmi Kirkon tutkimuskeskuksen tutkijan, dosentti Kati Niemelän tuoreesta artikkelista Female Clergy as Agents of Religiuos Change? Niemelän mukaan kirkon liberalisoitumiskehityksen vauhdittajina ovat ennen muuta naiset.
– Naiset tuovat painetta hyvin paljon. Naispapit ovat asenteiltaan selvästi miespappeja liberaalimpia ja avoimia muutokselle. Jos kirkko toimisi miespappien asenteiden mukaisesti, monikaan muutos ei olisi ollut mahdollinen.
– Ilman naispappeja esimerkiksi samaa sukupuolta olevien parisuhteiden siunaaminen tuskin olisi kirkossa tullut aktiiviseen pohdintaan.
Niemelän mukaan konservatismi on joutunut puolustusasemaan. Sen myötä uskonnollisen yhteisön tunnusmerkistö on heikkenemässä.
– Naisten työnäky on monipuolinen ja auttamiskeskeinen. Naiset toivovat kirkon edistävän vahvasti oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa. Kuitenkin monipuolisena toimijana kirkolta katoaa oma erityispiirteensä eikä se erotu muista auttamisorganisaatioista. Monien miesten mielestä kirkon tulisi keskittyä enemmän hengelliseen perustoimintaan.
– Toisaalta, jos kirkko keskittyisi vain hengellisiin kysymyksiin, se eriytyisi muusta yhteiskunnasta eikä koskettaisi ihmisiä arjessa.
Kun jääkiekkoilija Mikael Granlund tekee ilmaveivin, se innostaa junioreja yrittämään samaa. Samalla logiikalla voidaan Kati Niemelän mukaan pitää tärkeänä, että kirkossa on ihmisiä, jotka ikään kuin uskovat toisten puolesta.
– Vahva uskova ydin luo uskottavuutta yhteisölle. Se viestittää, että täällä on ihmisiä, jotka ottavat uskonsa vakavasti.
Niemelän mielestä on ongelmallista, jos papisto liikaa problematisoi teologisia kysymyksiä.
– Monelle perusseurakuntalaiselle teologinen suhteellistaminen on usein sama kuin opin hylkääminen. Jos konservatiivin näkemystä ei oteta vakavasti, annetaan viesti, että asioilla ei olekaan niin suurta väliä.
Niemelän mukaan monet aktiiviseurakuntalaiset ottavat uskonasiat varsin kirjaimellisesti.
– He eivät pysty katsomaan asioita samasta perspektiivistä kuin papit.
Kirkolliseen kielenkäyttöön ovat ilmaantuneet sellaiset sanat kuin ajojahti ja vaino. Mutta ketkä ihan oikeasti ovat sorrettuja?
– Nykyään konservatiiveja suvaitaan yhä vähemmän. Jos joku sanoo, että homoseksuaalisuus on syntiä, korjausliikkeet tulevat vahvoina ja nopeasti. Se, joka saa kokea olevansa väärässä, on nimenomaan konservatiivi, Niemelä sanoo.
Yleisen kirkkohistorian dosentti Mikko Malkavaara näkee, että vaikka nykyään sukupuolten väliset näkemyserot ovat kiistattomia, itse ilmiö ei ole uusi. Kautta kristillisen kirkon historian on ollut kaksi erilaista perusasennetta. Toisessa käännytään sisään-, toisessa taas ulospäin.
– Toinen perusasenne on avoin yhteiskunnalle, kulttuurille ja ajan virtauksille ja käy sen kanssa keskustelua. Juuri tämäntapaisissa keskusteluissa meidän oppimmekin on kiteytynyt, Malkavaara sanoo.
– Toisessa perusasenteessa uskovaiset suojautuvat maailmalta ja kääntyvät sisäänpäin. Tämä perusasenne on tallettava ja omaa uskonaarretta säilyttävä, usein myös hyvin kilvoitteleva elämänasenne. Sitä on pidetty vuosisatojen ajan arvokkaana, eihän luostarilaitostakaan olisi ilman sitä.
Nykyinen konservatismi kuitenkin on melko nuori ilmiö.
– Meikäläinen kirkollinen konservatismi on monenlaisen ”puhdasoppisuuden” sulautuma. Siinä on perinteistä pietismiä ja siihen liittyvää raamatullisuutta, amerikkalaista raamattufundamentalismia ja uustunnustuksellisuutta sellaisessa paketissa, joka on historiallisesti oikeastaan aika uusi.
– Vaikka sen edustajat sanovat puolustavansa perinteistä oppia ja etiikkaa, he eivät itse asiassa sitä tee. He puolustavat korkeintaan oman elämänsä aikana heille tutuksi ja tärkeiksi tulleita arvoja ja suojautuvat siinä Raamatun tai tunnustuksen kirjaimelliseksi käsittämäänsä tulkintaan, mutta tekevät sen varsin modernilla tavalla.
– Taustalla siinä on turvattomuus ja muutoksen pelko.
Kati Niemelän tutkimusartikkeli on osoitteessa
www.mdpi.com/2077-1444/2/3/358/
Jaa tämä artikkeli: