Fantasioiden kohde. Moni naispappi on joutunut kohtaamaan häirintää, jossa seurakuntalainen on halventanut tai nöyryyttänyt häntä seksuaalisesti. Kuva: Suvi Lantta
Naispappeja ahdistellaan
Seurakuntalaiset puristelevat ja kertovat seksifantasioitaan, tuore kysely paljastaa.
”Likistelyä, seksistisiä juttuja.” ”Rivoja puheluita.” ”Seurakuntalainen on kertonut minuun kohdistuvista seksuaalisista fantasioistaan.” ”En pidä siitä, että tullaan kiinni halaillen tai ’rauhansuudelmin.’” ”Hän huusi: panen sua perseeseen.”
Tällaista ahdistelua pääkaupunkiseudulla työskentelevät naispapit kokevat seurakuntalaisten taholta, selviää Kirkon uutissivuston Pod.fin kyselystä.
Marraskuussa tehdyssä kyselyssä kartoitettiin naispapin työn eri puolia. Selvitykseen osallistui kuudesosa Helsingin, Vantaan ja Espoon seurakunnissa työskentelevistä naispapeista, joita on noin 150. Kyselyssä yli puolet naispapeista vastasi kyllä, kun heiltä kysyttiin: ”Oletko kokenut seksuaalista häirintää asiakkaiden toimesta?”
Muut selvitykset vahvistavat, että seurakunnissa on seksuaalista häirintää. Akava tutki vuonna 2006 syrjintää ja konflikteja työpaikoilla. Silloin sukupuolista häirintää tai ahdistelua oli kokenut yksi prosentti kaikista akavalaisista, mutta kuusi prosenttia kirkon piirissä työskentelevistä. Vastaajina oli mies- ja naispappeja, diakoniatyöntekijöitä, kanttoreita ja talouden ammattilaisia.
– Kirkon osalta tulos on suuntaa antava, koska vastaajat olivat niin pieni ja kirjava joukko, vastaava tutkija Päivi Soikkeli Akavasta sanoo.
Kun kysyttiin kaikesta henkisestä väkivallasta, niin senkin uhreiksi olivat akavalaisista useimmin joutuneet kirkon työntekijät. Myös aiemmissa tutkimuksissa kiusaaminen on ollut erityisen tavallista seurakunnissa ja julkisella sektorilla.
Akavan tutkimuksessa kirkon työpaikkakiusaaja on yleensä työtoveri tai esimies, harvemmin asiakas. Pod.fin selvityksessä kysyttiin vain ahdistelevista asiakkaista, ei kollegoista.
Naisasialiitto Unioni kartoitti naispappien työoloja vuonna 2007. Silloinkin seksuaalinen häirintä nousi esiin, vaikka siitä ei erikseen tiedusteltu.
Kun puhutaan seksuaalisesta häirinnästä, joku aina kuittaa ilmiön harmittomaksi flirtiksi. Tasa-arvolaki määrittelee kuitenkin häirinnän syrjinnäksi. Se on lain mukaan ”sanallista, sanatonta tai fyysistä, luonteeltaan seksuaalista ei-toivottua käytöstä, jolla tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti loukataan henkilön henkistä tai fyysistä koskemattomuutta erityisesti luomalla uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai ahdistava ilmapiiri”.
Laki vaatii esimiestä suojelemaan alaisiaan ahdistelulta työssä. Työnantaja syyllistyy itse syrjintään, jos hän tietää seksuaalisesta tai muusta sukupuoleen perustuvasta häirinnästä, eikä ryhdy käytettävissä oleviin toimiin sen lopettamiseksi.
Aina työnantaja ei tee kuten pitäisi. ”En saanut tukea edes kirkkoherralta. Lopulta päätin, etten edes tervehdi seurakuntalaista, ja lopulta häiriköinti loppui”, hipelöineestä ja seksipuheluja soittaneesta seurakuntalaisesta kirjoittanut naispappi kertoo Pod.fin kyselyssä.
Akavan tutkimuksessa alle puolet työpaikkakiusatuista oli ottanut asian puheeksi esimiehen kanssa, mutta valtaosa oli maininnut siitä työkavereilleen. Lähes 60 prosenttia koki, ettei kukaan puuttunut kiusaamiseen, joka päättyi usein vasta kiusaajan poistuessa työympäristöstä.
Naispappi kertoo Pod.fin kyselyssä lopettamastaan ahdistelusta: ”Sielunhoitoasiakas kertoi hyvin vihjailevaan sävyyn omista seksuaalisista ongelmistaan ja toiveistaan. Hän on aiemminkin etsinyt ’uhreikseen’ nimenomaan nuoria naispappeja. Asiakassuhde päättyi lyhyeen.”
Pihla Tiihonen
Selvitykseen osallistui noin kuudesosa Espoon, Helsingin ja Vantaan seurakunnissa työskentelevistä naispapeista, joita on noin 200.
Onko sinulla kokemuksia ahdistelusta kirkossa? Jatka keskustelua tällä sivustolla.
Jaa tämä artikkeli: