Naivistin hyväntuulinen Espoo
Leijona saaressa, koira kotona. Mia Bergqvistin Espoo-kuvassa leijona ­ nukkuu Ison Vasikkasaaren rannalla Poseidonin temppeli kainalossaan, kotona pyörivät mukana koira ja kolme kissaa.

Leijona saaressa, koira kotona. Mia Bergqvistin Espoo-kuvassa leijona ­ nukkuu Ison Vasikkasaaren rannalla Poseidonin temppeli kainalossaan, kotona pyörivät mukana koira ja kolme kissaa.

Naivistin hyväntuulinen Espoo

Oven takana seisoessa jännittää hauskalla tavalla. Essen pyynnöstä espoolaistaiteilija Mia Bergqvist on luvannut miettiä, minkälainen voisi olla naivistimaalarin Espoo ja tehdä luonnoksen jostain omasta lempipaikastaan. Naivistiseen tyyliin, totta kai.

Bergqvistin kotona pyörivät kaikesta kiinnostunut Veera-koira sekä kolme kissaa. Lemmikkijoukko ei hämmästytä, se tuntuu kuuluvan kuvaan, kun kyse on naivistimaalarista, sillä naivistithan myös maalaavat usein elämiä, eikö vain?
”Niinpä taitaa tosiaan olla. Itse tykkäsin pienenä ennemminkin nallekarhuista kuin nukeista, ehkä minulle on siitä jäänyt innostus maalata eläimiä.”

Todisteena kiintymyksestä eläimiin kodin seinillä on monta omaa eläinmaalausta: on ryhdikäs rivitanssia tanssiva kissakolmikko, pandoja ja lentäviä lehmiä.
Mutta mitä mahtaa olla espoolaiskuvassa? Iso Vasikkasaari on saanut asukkaakseen tyytyväisenä makoilevan leijonan, jonka kainalossa nakottaa pikkuinen Poseidonin temppeli. Mielikuvitus on hauska juttu, se asuttaa vaikka aavikon – tai tuo Espoon luontoon uusia asukkaita.
”Meri ja rannat ovat minulle tärkeitä Espoossa, joten paikan keksiminen ei ollut vaikeaa. Olen usein katsellut Poseidonin temppeliä kulkiessani Veeran kanssa. Muutenkin luonto inspiroi minua eniten. Ja leijonia maalaan mielelläni.”

Mia Bergqvist kertoo piirtäneensä ja maalanneensa vaahtosammuttimen kokoisesta ja liukuneensa naivistiseen tyyliin kokeilujen kautta.
”Ehkä se on myös persoonakysymys. Naivistejahan pidetään hyvän tuulen taiteilijoina, ja itse pidän leikkisyydestä. Teosten nimissäkin leikin mielelläni myös sanoilla. Mutta nyt tyyli on tällainen, viidentoista vuoden päästä ehkä jotain muuta.”
Bergqvist on niitä onnellisia, joilla ei ole ideapulaa.
”Idea saattaa herätä vaikka jostain sanasta tai unista. Pidän yöpöydällä aina muistikirjaa, ja säästän kaikki lappuset, joihin vaikkapa palaverissa olen piirtänyt jonkin töherryksen.”

Sillä, jolla on paljon ideoita, on usein myös tarve saada ne ulos jollain tavalla. Bergqvistinkin on pakko maalata, sille ei voi mitään. Päivät kuluvat Kansallisarkistossa talvi- ja jatkosodan materiaalien parissa, illalla ja viikonloppuisin on aikaa taiteelle.
”Varmaan jokainen taiteilija haaveksii mahdollisuudesta maalata kokopäiväisesti. Olen kuitenkin tällainen vyö ja henkselit -tyyppi: varmat tulot pitää olla. Näyttelytuloista ei koskaan tiedä.  Maalaan, koska minun täytyy, mutta en koe sitä työksi. Hyvin menee näinkin. Minulla on pää pilvissä ja jalat tukevasti maassa.”
 

Jaa tämä artikkeli: