Kokkaushetki. Rouen Nouen tyttärineen valmistaa ruokaa Keamonyn kylässä Kambodzhassa. Ruoantuotannon turvaaminen vaatii paikallisten viljelijöiden työskentelyolojen tukemista. Kuva: Lauri Soini/Kirkon Ulkomaanapu
Nälkä muuttui rakenteelliseksi
Nälkäongelma johtuu vain murto-osaksi katastrofien seurauksista.
Maailman nälkäongelma tuo mieleen parinkymmenen vuoden takaiset kuvastot riutuvista Afrikan lapsista. Sokkikuvastot ovat väistyneet, vaikka viime vuonna aliravitsemuksesta ja nälästä kärsivien määrä nousi yli miljardiin. Vielä pari vuotta aikaisemmin luku vaihteli 850 miljoonan molemmin puolin. Aliravitsemuksesta kärsitään eniten eteläisessä Aasiassa ja Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, missä väestönkasvu on suurinta.
Katastrofista johtuva nälänhätä on eri ongelma kuin pitkään jatkuva nälkä ja turvattomuus ruuan saannista.
– Nälkä liitetään mielikuvissa usein katastrofeihin. Tosiasiassa vain kahdeksan prosenttia nälästä selittyy yllättävillä onnettomuuksilla. Jatkuva ruokaan liittyvä turvattomuus on maailmanlaajuinen, poliittisen tason kysymys, sanoo kehityspolitiikan yksikön päällikkö Suvi Virkkunen Kirkon Ulkomaanavusta.
Kirkon Ulkomaanapu on käynnistänyt kampanjan, joka keskittyy ruokaturvaan. Suvi Virkkunen uskoo, että nälkä on poistettavissa, koska ratkaisut ovat tiedossa.
– Kehitysmaiden omaan ja paikalliseen maatalouteen ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota, hän sanoo.
Kehitysmaiden hallitukset, kansainväliset kansalaisjärjestöt ja rahoituslaitokset ovat satsanneet vientiin maailmanmarkkinoille. Lisäksi on keskitytty yksittäisiin tuotteisiin, kuten kahviin, sokeriin ja tupakkaan. Tällöin pienviljely ei ole päässyt kehittymään riittäväksi.
Myös teollisuusmaiden tuotteiden vienti on tehnyt kehitysmaiden omasta tuotannosta kannattamatonta. Suurimittainen vienti köyhemmille alueille ei olekaan johtanut ruoan tasaisempaan jakautumiseen. Nyt on huomattu, ettei globaalitason järjestelmä riitä:
– Suurin virhe on maataloustuotannon avaaminen kansainväliselle kaupalle tavalla, joka ei suojaa kehitysmaiden omaa tuotantoa tarpeeksi. Kehitysmaiden kannalta keskeisten sopimusten neuvottelu on kesken, Suvi Virkkunen sanoo.
Euroopan talouden vaikutus kehitysmaihin voi olla vaikeasti hahmotettavissa. Syitä nälkäongelman nopeimpaan kasvuun voi kuitenkin etsiä talouskriisistä. Aliravittujen määrä nousi parissa vuodessa 100–150 miljoonalla hengellä.
Kehityspoliittisessa toimikunnassa vaikuttanut emeritustutkija Kalle Laaksonen kertoo, että Euroopan taloustilanne heijastuu kehitysmaihin, koska niiden tuotteiden kysyntä on vähentynyt. Hän suhtautuu epäileväisesti Euroopan nykyisiin mahdollisuuksiin parantaa tilannetta. Euroopan velkaantuminen uhkaa myös kehitysavun määrärahoja.
– Aliravitsemuksen hoidossa on kuitenkin merkitystä sillä, miten rahat suunnataan – maatalouden kehittämiseen vai johonkin muuhun, Laaksonen toteaa.
EU uudistaa parhaillaan maatalouspolitiikkaansa. Eduskunnan suuren valiokunnan asiakirjoista käy ilmi, että Suomi kannattaa kehitysmaiden aseman kohentamista tulli- ja vientitukisäädöksiä uusimalla.
Suuren valiokunnan puheenjohtaja Erkki Tuomioja pitää tärkeänä varmistaa, että EU todella on osana ratkaisua eikä edesauttamassa ongelmaa:
– EU-politiikkaa tulee koordinoida niin, etteivät tuottajaintressit pääse vesittämään kehityspoliittisia linjauksia.
Suvi Virkkunen painottaa, ettei nälkäkysymyksessä ole kyse vain ”auttamisesta ja antamisesta” vaan järkevämmistä toimintatavoista:
– EU:n ja kehitysmaiden ruokatuotannon ja hyödyn välille ei tulisi tehdä joko-tai-jaottelua. Ei vain ole järkevää tukea sellaista eurooppalaisten tuotteiden vientiä, jonka seurauksia joudutaan samanaikaisesti korjaamaan. Tulisi poistaa rakenteita, jotka selkeästi vähentävät mahdollisuuksia elää ihmisarvoista elämää.
Lisätietoja: www.tekojakampanja.fi
Sanna Tirkkonen
Jaa tämä artikkeli: