Nämä ovat apartheid-lakeja
Tamara Tuuminen (Kirkko ja kaupunki 25.2.) kyseli yksityiskohtia Israelin apartheidista. YK:n vuoden 1973 apartheid-yleissopimuksen mukaan apartheid tarkoittaa järjestelmää, joka ylläpitää yhden rodullisen ryhmän ylivaltaa ja jakaa rodulliset ryhmät eri asuinalueille.
Israelin apartheid toteutuu eri tavoin Israelin rajojen sisällä ja sen miehittämillä palestiinalaisalueilla. Israelin laki ei takaa yhtäläistä kohtelua kaikille kansalaisille. Tammikuussa Israelin parlamentti äänesti nurin ehdotuksen siitä, että laissa mainittaisiin kansalaisten yhdenvertaisuus. Ehdottaja oli edellisessä Rauhanfoorumissamme puhunut Jamal Zahalka.
Vuonna 2011 säädettiin laki, jonka mukaan kunnat saavat estää kansalaista muuttamasta niiden alueelle siksi, että tämä ei ole juutalainen. 43 prosentissa kunnista on tällaisia pääsyvaatimuksia valvova komitea.
Miehitetyillä alueilla syrjintä on kovempaa, eikä siellä asuvilla palestiinalaisilla ole kansalaisuutta. Länsirannalla on voimassa yli 1 500 sotilasmääräystä, jotka alistavat palestiinalaisten elämän miehitysjoukkojen mielivallalle. Juutalaisiin ne eivät päde.
Esimerkiksi sotilasmääräys 30 asettaa palestiinalaiset sotilastuomioistuinten alaisiksi, 101 kieltää mielenosoitukset ja poliittisten kirjoitusten ja kuvien levittämisen, 321 sallii palestiinalaisten maiden takavarikoimisen ilman korvausta juutalaisten siirtokuntien käyttöön, 815 sallii palestiinalaisten vangitsemisen määräämättömän pitkäksi aikaa ilman syytteitä, ja niin edelleen.
Paljaimmillaan apartheid on siinä, että Israel on rakentanut Länsirannalle siirtokuntia, joissa saavat asua vain juutalaiset, ja kieltänyt israelilaisilta pääsyn Länsirannan palestiinalaisille alueille. Vaihtoehto apartheidille on demokratia. Toisin kuin Tuuminen maalailee, demokratia ei tarkoita kansanmurhaa, vaan kaikkien oikeuksien yhtäläistä varjelemista.
Miika Malinen
Syksy Räsänen
ICAHD Finland
Jaa tämä artikkeli: