Nautinto ja vaara
Järjestäytymisestään lähtien on kristillinen kirkko pyrkinyt sanelemaan ihmisten seksuaalimoraalia. Avioliiton ulkopuolisen heteroseksin lisäksi säätely on ulottunut myös sellaisiin seksuaalisuuden muotoihin, joista ei synny lapsia ja jotka eivät siten uhanneet maatalousyhteiskunnan sosiaalista järjestystä, esimerkiksi itsetyydytykseen tai samaa sukupuolta olevien suhteisiin.
Seksuaalisuus on vahva voima. Kuten kaikki suuret liikuttajat, se sisältää mahdollisuuden sekä hyvään että pahaan. Useimmissa yhteiskunnissa ovat hallitsijat suhtautuneet epäilevästi rahvaan kykyyn käyttää tätä voimaa viisaasti ja harkiten. Riskejä sisältävät asiat leimataan pahoiksi, perversseiksi ja tuhoaviksi ikään kuin varmuuden vuoksi, koska ne saattavat olla sitäkin ja koska ihmisten ei uskota ymmärtävän omaa parastaan.
Teko ja sen seuraukset ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Monet voimakkaat liikuttajat, esimerkiksi seksi, päihteet tai tanssi (kaikki jonkun mielestä syntiä) eivät itsessään ole oikein tai väärin. Niiden eettisyyttä on arvioitava seurausten kautta.
Koska ihmiset ovat erilaisia, seuraukset vaihtelevat. Siksi rehellistä eettistä arviointia ei voi tehdä yleistäen, vaan on tuettava ihmisten kykyä tunnistaa ja valita oikea tie omassa elämässään. Jos alkoholi on jollekulle vain tunnelmaa kohottava lisä, irtosuhteet kaunis tapa tutustua uusiin ihmisiin ja uhkapelit harmiton ajanviete, niin fine. Vaan jos kerta toisen jälkeen huomaat niiden johtavan ahdistukseen ja elämänhallinnan katoamiseen, on aika tarkistaa kurssia.
Jotta ihmiset voisivat kasvaa täysimittaiseen vastuullisuuteen, on järjestelmän pakko opetella sietämään roiskeita. Ymmärtää, että useimmat meistä kasvavat vain erehdysten kautta, ja jotkut eivät sittenkään. Että mahdollisuus nautintoon sisältää aina myös riskin, ja hyvän tekeminen edellyttää vapautta myös pahaan.
Sitä kirkko vielä opettelee, maallisista vallanpitäjistä nyt puhumattakaan.
Anna Kontula
anna.kontula@eduskunta.fi
Kirjoittaja on vasemmistolainen kansanedustaja.
Jaa tämä artikkeli: