Markkinoilla on runsaasti uusia käsityökirjoja. Harrastaja voi saada niistä vinkkejä ja ideoita esimerkiksi neulomiseen, huovuttamiseen, virkkaamiseen tai neulomiseen. Kuva: Nina Kaverinen
Neulo, virkkaa, kirjo tai kehrää
Neulominen ja virkkaus pitävät pintansa ja sen huomaa: kesän ja syksyn kirjaluetteloissa on nopeasti laskien kymmenkunta neulomiseen tai virkkaukseen liittyvää kirjaa. Ja kun tähän päälle lasketaan vielä kaikki muut käsityökirjat, on harrastajilla valinnanvaraa.
Suuri osa käsityökirjoista on käännöksiä, mutta on hienoa, että mukana on yhä enemmän kotimaisia tekijöitä. Neulekirjojen tekijäkaartiin on noussut jo useampi blogimaailmassa tunnettu nimi, kuten Essestä tuttu kolumnisti ja Elämänlankaa-blogia pitävä Kristel Nyberg, Ilun handu duunaa -blogin Ilona Korhonen ja Made By Myself -blogin Mari Muinonen sekä 50 villapeikkoa -blogia pitävä Suvi Simola.
Neuleita kaiken kokoisille
Kaikki neulojat eivät osaa muutella annettuja ohjeita omiin mittoihin sopiviksi. Siksi on helpotus, että kotimaisissa uusissa kirjoissa on nähty vaivaa ja sarjoitettu ohjeet useamman kokoisille. Esimerkiksi Kristel Nybergin ja Johanna Kosken Pitsit puikoille -kirjassa on monia ohjeita, joissa koot ovat välillä XS ja XXXL.
Kylmässä maassa villasukat ovat aina ajankohtainen juttu. Pelkästään villasukkiin keskittyviä kirjoja on parin viime vuoden aikana ilmestynyt useita, muun muassa Cookie A:n Suloisimmat sukat ja Sukkia. Rakkaudella, Virve Avikin Sukkakirja, Madeline Westonin Upeat kirjoneulesukat ja Melissa Morgan-Oakesin Varpaista varteen. Neulo 2 sukkaa kerralla.
Jos joku vielä ajattelee, että villasukka on sama kuin paksu saapassukka, kannattaa vilkaista uusia kirjoja, joiden ohjeissa villasukkia tikutetaan ohuilla puikoilla ohuista, hienoista langoista.
Kuvia neulalla, huovuttamalla lämmintä
Lieneekö puheilla ja kirjoituksilla hidastamisesta vaikutuksensa siihen, että myös kirjontakirjoja on taas alkanut ilmestyä enemmän. Kirjominenhan ei ole kovin joutuisa laji.
Viime vuoden puolella ilmestyi Merja Hollin Vohvelikirjonta. Tartuin kirjaan epäillen, sillä muistoni ensimmäisen luokan käsityötunneista ovat sen verran kitkeriä, etten ole vohvelikankaalle kirjonut vuosikymmeniin. Kun Hollin kirjaa katselee, ei vohvelikirjonta oikeastaan vaikuta hassummalta. Sitähän voisi jopa kokeilla uudestaan.
Ruusuista pitävä kirjoja löytää varmasti ideoita Ingrid Eggimann-Jonssonin kirjasta Lumoavat ruusukirjailut. Mandy Shaw´n Kirjontaa rakkaudella -kirjassa ilahduttaa se, että kirjontapistot opetetaan sekä oikea- että vasenkätisille. Nostalgiaa kaipaava löytää sekä tietoja että ideoita Onerva Lääperin kirjasta Kirjo mummolan malliin.
Huovutus on edelleen suosiossa ja kirjoja ilmestyy, joskaan ei samalla tahdilla kuin neulekirjoja. Välillä käsiin osuu kotimaistakin tuotantoa. Suomalaisista huovutuskirjoista uusin on Anna-Karoliina Tetrin Huovutus. Kirja on kelpo opus aloittelijallekin, sillä siinä kerrotaan havainnollisesti materiaaleista, villan käsittelystä ja erilaisista huovutustekniikoista.
Rukeista on pyyhitty pölyt
Vielä muutama vuosi sitten kehrääminen vaikutti puuhalta, jonka taisivat vain harvat. Nyt kehräämisestä on tullut suosittu harrastus. Vanhat rukit on otettu uudestaan käyttöön tai on ostettu ihan upouusi kehruupeli.
Kun vanha käsityölaji nousee uudestaan esiin, kirjoja ei kovin nopeasti ole tarjolla. Tällä kertaa on toisin: Tuulia Salmelan Kehrääjän käsikirja ilmestyi tänä kesänä.
”Tuulia Salmela on kääntänyt Minervalle Heli Suhosen kanssa useita käsityökirjoja. Tämä yhteistyö jatkuu edelleen. Tuulia oli itse löytänyt kehruuharrastuksen joitakin vuosia sitten ja haaveili oman kehruukirjan julkaisemisesta. Olemme ylpeitä siitä, että moderni suomalainen kehruukirja kutsuu nyt uusia kehrääjiä hienon harrastuksen pariin”, sanoo kustannuspäällikkö Soili Teittinen.
Kudonnan opettaja Maikki Karisto Tapiolan kudonta-asemalta tutkaili Kehrääjän käsikirjan tuoreeltaan ja piti näkemästään.
”Mainio asia, että kehruusta on ilmestynyt suomalainen kirja. Tällaisia hyviä perusteoksia tarvitaan aina. Jos nyt jotakin pientä puutetta etsii, niin mielestäni raakavillan käsittelystä ja karstauksesta olisi voinut olla enemmän asiaa”, tuumii Karisto.
Soili Teittisen mukaan harrastekirjoilla ja käsillä tekemisen oppailla on tällä hetkellä kysyntää.
”Käsityökirjoilla näyttää olevan vankka ostajakuntansa, vaikka netti on kirjojen kova haastaja. Olemme onnistuneet löytämään todella hyviä ulkomaisia neule- ja virkkuukirjoja, ja ne on otettu erittäin hyvin vastaan. Syksyllä ilmestyy kotimaisten neulojien upea Pipo on pääasia -kirja, joka vie osaltaan eteenpäin suomalaista käsityöperinnettä.”
Kustantajilta toivoisi vastakin rohkeutta tarttua vähän erikoisempiin käden taitojen lajeihin. Kulttuuriteko olisi, jos saataisiin kotimaista tekoa oleva kudonnan kirja, jossa olisi mallien ja ideoiden lisäksi myös teoriaa. Päteviä tekijöitä ei tarvitsisi hakea ulkomailta, sillä oppilaitoksista löytyy kokeneita opettajia. Asiantuntijoita etsiessä ei tarvitsisi edes lähteä Espoon ulkopuolelle, sillä työväenopiston kudonta-asemien opettajilla on kosolti tietoa ja taitoa jaettavaksi.
Jaa tämä artikkeli: