Nikkaristit auttavat kotiaskareissa
Pesupalvelua. Atte Larma ja Kari Kangas nauttivat siitä, että voivat auttaa seurakuntalaisia pienissä töissä. Nikkaristit eivät ota vastaan rahaa tai tavaraa korvaukseksi tehtävistään.

Pesupalvelua. Atte Larma ja Kari Kangas nauttivat siitä, että voivat auttaa seurakuntalaisia pienissä töissä. Nikkaristit eivät ota vastaan rahaa tai tavaraa korvaukseksi tehtävistään.

Nikkaristit auttavat kotiaskareissa

Ikäihmiset saavat nikkaristeilta apua pieniin korjaustöihin.

Teksti Tommi Sarlin
Kuva Sirpa Päivinen

Nikkaristit ovat vapaaehtoisia, jotka auttavat erityisesti ikäihmisiä ja liikuntaesteisiä henkilöitä pienissä kodin töissä. Toiminnalla halutaan ehkäistä sitä, että esimerkiksi huonosti liikkuvat vanhukset ryhtyvät töihin, joista he eivät itse selviä tai joissa he joutuvat vaaraan.

Tyypillisiä nikkaristikeikkoja ovat ikkunanpesu, lampunvaihto, taulujen kiinnitys ja pienet asennustyöt.

– On jännittävää mennä uuden oven taakse. Joskus keikka kestää viisi minuutta, kun tehtävänä on esimerkiksi pyykinpesukoneen jalan säätäminen. Toisinaan paikalle pitää palata uudestaan vielä seuraavanakin päivänä, jos joudutaan odottelemaan kuivumisia tai hakemaan työkaluja, kertoo Meilahden seurakunnan nikkaristi Kari Kangas, 65.

Kankaan mukaan yhtään huonoa keikkaa ei ole ollut ja ratkaisut ongelmiin ovat löytyneet.

Vierailu kahdeksankymppisen pariskunnan luo on jäänyt Kari Kankaalle erityisesti mieleen. Keittiön roskakaapin ovi oli ollut irti saranoista jo kuusi vuotta. Kaapiston lastulevyt hapertuivat käsiin. Väliaikaisratkaisuna Kangas liimasi saranat oveen, kunnes koko kaappi saatiin vaihdettua.

– Pariskunta istui keittiönpöydän takana ja piti pöydänreunasta kiinni. He tarkkailivat jokaista liikettäni. Sitä mukaa kun homma valmistui, hymy levisi heidän kasvoillaan, Kangas muistelee.

Paras palkinto työstä on, että seurakuntalainen on tyytyväinen.

– Keikan jälkeen saattaa olla lämmin olo parikin viikkoa, Kangas kertoo.

Teknisen koulutuksen saanut Kangas neuvoo aina, kun siihen on tarvetta. Neuvontaa on myös kaivattu liki jokaisessa taloudessa, jossa hän on käynyt.

– Jos näen keikalla jotain asukkaan henkeä tai omaisuutta uhkaavaa, puutun siihen heti. Esimerkiksi sähkörasia on voinut roikkua vaarallisesti irti seinästä, Kangas sanoo.

Atte Larma, 74, on tehnyt paljon ikkunanpesua, ja palaute on ollut myönteistä.

– Minua ajaa tähän tehtävään halu auttaa lähimmäistä. Usein pesukeikka on lyhyt, mutta sen jälkeen saatetaan parantaa maailmaa vielä pari tuntia kahvikupin ääressä.

– Usein tulee ilmi uusia tarpeita, joihin palataan myöhemmin, Larma kertoo.

Meilahden seurakunnassa nikkaristitoimintaa on ollut vuodesta 2012. Diakoni Lauri Anttila ottaa tehtäviä vastaan ja arvioi, onko se nikkaristien heiniä.

– Emme tee taloyhtiölle kuuluvia töitä emmekä ammattilaisten töitä. Kysyn myös aina sitä, löytyykö lähipiiristä auttajaa, sillä emme halua korvata jo olemassa olevia ihmissuhteita, Anttila kertoo.

Nikkaristit käyttävät pääasiassa omia työkalujaan. Periaatteena on, että nikkaristeille ei kerry kuluja heidän tekemästään vapaaehtoistoiminnasta.

Nikkaristit toimivat aina seurakunnan lähettämänä. He eivät ota vastaan rahaa tai tavaraa korvaukseksi tehtävistään. Seurakuntalaiselle palvelukset ovat ilmaisia.

– Jos joku välttämättä haluaa antaa rahaa, häntä neuvotaan antamaan avustuksensa Yhteisvastuukeräykseen tai kolehtiin, Lauri Anttila kertoo.

Nikkaristitoimintaa on tällä hetkellä Meilahden ja Paavalin seurakunnissa. Meilahdessa otetaan keikkoja vastaan vain seurakunnan alueelta, joka käsittää Meilahden, Länsi-Pasilan, Ruskeasuon ja Pikku-Huopalahden.

Kysyntä vaihtelee paljon. Näin keväisin on ikkunanpesun sesonki.

– Ihmisillä on niin monenlaista vaivaa, että pienetkin hommat saattavat muodostua ylivoimaisiksi, Atte Larma sanoo.

Jaa tämä artikkeli: