Niukkuus ajaa kriisiin
Diakoniatyöntekijän puoleen käännytään monenlaisissa vaikeuksissa.
Yhä useampi perhe hakee apua Espoon seurakuntien diakoniatyöstä. Joukossa on myös kahden huoltajan perheitä, joissa molemmat aikuiset käyvät töissä. Muutos käy ilmi Espoon johtavien diakoniatyöntekijöiden tekemästä tilannekartoituksesta.
Asiakasmäärien lisääntyminen on näkynyt erityisesti Tapiolan seurakunnassa ja Espoon tuomiokirkkoseurakunnassa. Espoonlahden seurakunnassa diakonin vastaanotolla käytiin aikaisempaa vähemmän, mutta seurakunnan elintarvikejakeluun turvautuvien ihmisten määrä kasvoi.
Tapiolan seurakunnan diakonissa Merita Hietasen mukaan perheen avuntarpeen taustalla on usein pätkätyö tai sairasloma. Myös vuosia jatkunut taantuma näkyy vastaanotoilla.
”Akateeminen työttömyys ja työpaikkojen ikäsyrjintä näkyvät. Toiset kouluttautuvat uusiin ammatteihin, mutta opiskelu ja kirjat ovat kalliita, eikä opintotuki riitä perheen menoihin”, Hietanen sanoo.
”Työttömyys ei ole enää vain naisvaltaisten palvelualojen ongelma. Kohtaamme uutena ryhmänä Nokian ja muiden teknologiafirmojen irtisanottuja, jotka ovat työttömänä ensimmäisinä suvussaan”, Leppävaaran johtava diakoniatyöntekijä Petri Lehtisalo sanoo.
Niukkuuden taustalla on tuttuja rakenteellisia syitä. Asuminen pääkaupunkiseudulla on kohtuuttoman kallista. Hätää aiheuttavat myös etuuksien viivästymiset, tukipäätösten odottaminen sekä yksinhuoltajaperheissä elatustuen viipyminen, johon Kela reagoi hitaasti.
”Mielestäni on outoa, että kaupungin vuokra-asunnot katsotaan liian kalliiksi toimeentulotukea laskiessa. Eikö kaupungin pitäisi taata kaikille mahdollisuus näihin asuntoihin”, Merita Hietanen sanoo.
Hietanen kertoo kuitenkin, että viime vuosina häntä vastaan ei ole tullut suoranaisia ”vääryyksiä”, joissa kaupunki olisi tehnyt selkeästi virheellisen päätöksen ja evännyt asiakkaalle kuuluvan tuen.
”Harkinnanvaraisen toimeentulotuen myöntämisessä kaupungilla olisi huomattavasti parantamisen varaa”, Hietanen huomauttaa.
Myös äkilliset kriisit tuovat perheitä diakonia-avun piiriin. Sairastuminen, kuolema, työttömyys, työuupumus tai opiskeluväsymys, avioero, parisuhdekriisi, mielenterveysongelma, päihderiippuvuus tai asunnon kosteus- ja homevaurio voivat suistaa arjen raiteiltaan.
”Epätoivoisissa tilanteissa ihmiset turvautuvat pikavippeihin, ja niistä koituu vielä suuremmat ongelmat. Niihin kantani on ehdoton ei. Myös luottokorttien saksiminen on usein tarpeen”, Hietanen sanoo.
Tilanteen purkaminen voi alkaa esimerkiksi laskukuorien avaamisella yhdessä asiakkaan kanssa ja maksusuunnitelman tekemisellä. Talouskirjanpidon opettelu auttaa ennakoimaan isoja menoja.
Taloudellisen tuen tavallisin muoto ovat muutaman kympin maksusetelit. Kertaluonteisissa hätätilanteissa seurakunta voi antaa tai järjestää myös tuntuvampaa taloudellista apua esimerkiksi Kirkon diakoniarahaston tai Tukikummit ry:n kautta.
Toivon tuominen elämäntilanteeseen on Merita Hietasen mukaan usein aineellista apua ratkaisevampaa.
”Ongelmat ovat ehkä kasvaneet mielessä ja tilanne näyttää lohduttomalta, mutta kun ryhdymme yhdessä hoitamaan asioita, mahdollisuuksia alkaakin löytyä.”
Usein diakoniatyöntekijän apu on tarpeen jo siinä, että asiakas pääsee kaupungin sosiaalityöntekijän vastaanotolle.
”Oman sosiaalityöntekijän puhelinnumerosta vastaa usein automaatti. Diakoniatyöntekijöillä on käytössään virkanumeroita, joista heidät tavoittaa paremmin.”
Jaa tämä artikkeli: