Lisää voionnea. Noidan apuhenget lisäävät taikakeinoillaan voin ja maidon tuotantoa. Kuva on Lohjan kirkosta. Kuva: Arto Kuorikoski
Noitia mestauslavalla
Moni tietää, että kauan sitten kirkko vainosi naisia noitina. Se on totta, mutta missä ja milloin? Mitä Suomessa tapahtui? Taiteen lisensiaatti Leena Virtanen valottaa asiaa Ahvenanmaan ja vähän emä-Ruotsinkin osalta teoksessaan Noitanaisen älä anna elää.
Suomessa noitavainoja esiintyi 1500- ja 1600-luvuilla Ahvenanmaalla ja ruotsinkielisellä Pohjanmaalla, mutta ei Itä-Suomessa. Noituudesta sai syytteen noin 1 500 ihmistä, joukossa myös miehiä, ja kuolemaan tuomittiin heistä noin sata.
Noituudesta syytettyjen kuulusteluissa ei voinut erottaa maallista ja hengellistä esivaltaa, kihlakunnantuomaria ja kirkkoherraa, elettiinhän tuolloin yhtenäiskulttuurin aikaa. Ei myöskään eroteltu valkoista magiaa ja noituutta, kansanparannusta ja toisten vahingoittamistarkoituksia. Naapurin vaivojen parantaminen kasviskeitolla ja rukouksella samaistettiin surutta liittoon paholaisen kanssa.
Lainkäyttö on niin ala-arvoista, että nykylukija joutuu kuohuksiin. Kun köyhä talonpoikaisvaimo mestauslavalla ”antaa ilmi” toisia yhtä köyhiä naisia, jotka ovat tehneet taikoja parantaakseen lehmänsä lypsämistä, nämä naiset ovat jo melkein tuomittuja. Peukaloruuveilla puristetaan esiin ”tunnustuksia” siitä, kuinka noidat ovat lentäneet noitavuoreen, Blåkullaan. Lisätodisteeksi kelpaa vääränmuotoinen syntymämerkki, ”noitamerkki”.
Virtanen selittää noitakammoa sillä, että ajan ihmisten mielestä onnen määrä oli vakio. Jos yksi lisäsi omaa onneaan, vaikkapa voionneaan, taikakeinoilla, se oli naapurilta poissa. Se oli siis varastamista. Noita oli sopiva syntipukki, jonka harteille kasattiin yhteisön ongelmat. Myös puhdasta naisvihaa näkyi tuomareissa.
Aivan hurja on kertomus siitä, miten noitavaino yltyi hysteriaksi Ruotsin puolella. Siellä todistajina ja ilmiantajina olivat lapset, joita raahattiin kuulusteluihin kymmenittäin.
Virtanen onnistuu kirjoittamaan eloisasti tapahtumista, jotka ovat henkisesti ja ajallisesti kaukana nykysuomalaisista.
Eira Serkkola
Leena Virtanen: Noitanaisen älä anna elää. Tosikertomus noitavainosta Suomessa 1966–71. (WSOY 2013)
Jaa tämä artikkeli: